Viisi tuntia höykytystä riitti yhdelle päivälle

Aamulla aurinko paistoi lämpimästi ja joen rannalla olevassa satamassa oli tyyntä ja rauhallista. Matkasuunnitelmamme oli suunnata Mersragsiin, jossa pidettäisiin ruokatauko, ja sieltä edelleen Rojan satamaan. Avomerellä mieli kuitenkin muuttui. Vaikka tuuli ei ollut kova (6 m/sek), Riianlahdella aallot olivat korkeita ja teräviä. Matkamme oli koko ajan vastatuuleen ja matkanteko oli aika hidasta. Viiden ja puolen tunnin kuluttua pääsimme Mersragsin satamaan, jossa totesimme, että höykytystä oli ollut tarpeeksi yhdelle päivälle. 

Satamatietojen mukaan kylässä piti olla 50 veneen vierassatama. Näin ei kuitenkaan ollut, paikkoja oli alle kymmenelle veneelle. Onneksi mahduimme joukkoon. Ja onneksi satamatoimistossa oli vessa ja suihku, tosin vain yksi kumpaakin lajia. Mutta eipä täällä toisaalta monessa veneessä tunnu ketään nukkuvan, ja lisäksi niillä harvoilla, jotka täällä yöpyvät, taitaa olla kaikki mukavuudet veneissään. Joten kaikki hyvin. Satamasta on sujora näköala aavalle merelle, mutta tämä on pitkien aallonmurtajien ansiosta silti suojassa.

Ruokailun jälkeen lähdettiin katsomaan kylää, jonka palvelut olivat yllättävän hyvät. Saimme nostettua pankkiautomaatista rahaa, mikä oli tarpeen, sillä sekä Latviassa että Virossa on yllättävän paljon paikkoja, joissa muoviraha ei kelpaa. Saimme myös täydennettyä ruokavarastoja ja pääsimme oikeaan kahvilaankin.
Kylä näyttää aika vauraalta, paljon siistejä omakotitaloja, joiden puutarhoissa on monenlaisia ihania kukkia.

Latvia tuntuu jotenkin ristiriitaiselta maalta. Toisaalta täällä on paljon moderneja huippuhienoja rakennuksia (varsinkin Riiassa) ja oikein siistejä omakotitaloja, toisaalta monet vanhat talot ja pihat ovat ränsistyneitä ja huonosti hoidettuja. Ihmisillä on varsin uusia ja hienoja autoja, eivätkä latvialaiset muutenkaan vaikuta köyhiltä edes täällä syrjäisemmillä seuduilla. Kylässä käy jonkin verran turisteja, Riianlahden hiekkarannat ulottuvat tännekin. Myös kalastus on täällä merkittävä elinkeino.

Illalla kävin vielä yksin kävelyllä sataman ympäristöstä ja löysin oikein ison hyväkuntoisen punikkitatin, jonka paistoin veneellä. Ehkäpä syömme huomenna tattikastiketta.