Maanantaina päätettiin tehdä Tarmon kanssa pieni meriretki Helsingin edustalla. Oli jännittävää ajaa venettä Ukin kanssa. Merllä näkyi kaikkea kiinnostavaa, sukellusvene Suomenlinnassa, matkustaja-aluksia, isoja ja pieniä purjeveneitä ja purjelaivoja, vesiskootteri, siipirataslaiva, vesibusseja ja paljon muuta. Tästä alkaa kipparin tie!
Aamulla kävimme kiertelemässä saarta ja kävimme tutustumassa saarta isännöivän Suomen Meripelastusseuran hienoihin toimitiloihin. Keskustelimme myös pitkään Suomen Meripelastusseuran toiminnasta saaren isännän kanssa. Kyseessä on todella laaja järjestö, jossa on mukana parituhatta vapaaehtoista henkilöä ympäri Suomea. Toimintaa rahoittaa pääosin Raha-automaattiyhdistys.
Lähdimme matkaan vasta puolenpäivän jälkeen. Tuuli oli vastainen ja roiskutti ja keikutti aika lailla. Matka taittui kuitenkin mukavasti, kun ei ollut kuuma.
Ruokatauon pidimme Porkkalanniemen kärjessä olevassa Stora Svartössä. Se on Helsingin kaupungin omistamaa ulkoilualuetta. Mukavassa satamassa oli ankkuroituneena Kirkkonummen perinneveneyhdistyksen alus Lotta. Saimme siitä ja yhdistyksestä hyvän esittelyn. Lotta on 1800-luvun talonpoikaisveneeksi aika suuri, mutta muodoltaan ja rakenteeltaan kuitenkin hyvin tyypillinen.
Rannassa oli myös Kirkkonummen Meripelastusseuran porukkaa. He kutsuivat meidät tutustumaan alukseensa ja tarjosivat meille kahvit. Opimme taas lisää meripelastustoiminnasta.
Matka jatkui viiden jälkeen. Edelleen vastatuulta. Veneitä on paljon liikkeellä, kuljemmehan Suomen suunnilleen suosituinta väylää. Veneilijät palaavat koteihinsa taas yhden aurinkoisen viilon jälkeen. Me olimme Kipparinlahden kotisatamassa vähän jälkeen kahdeksalta. Takana oli kaksi ja puoli viikkoa aurinkoista merielämää, matkaa tehtiin noin 600 mailia.
Kaupungissa oli meneillään musiikkitapahtuma Tammisaaren Kesäkonsertit. Lauantai-illan konsertin avoin kenraaliharjoitus oli ohjelman mukaan Tammisaaren kirkossa kello kymmeneltä aamupäivällä. Onneksi meillä ei ollut mikään kiire eteenpäin ja niinpä päätimmekin jo perjantai-iltana, että tapaamme aamulla kirkossa. Eri puolilta Suomea koottu orkesteri Suomalainen Kamariorkesteri viimeisteli kapellimestari Jukka-Pekka Sarasteen johtamana ensin Rikhard Straussin serenaadia puupuhaltimille ja Haydnin sinfoniaa nro 88. Oli kiinnostavaa seurata kapellimestarin ja orkesterin työskentelyä yhdessä. Varsinainen musiikillinen elämys meille kaikille oli kuitenkin Berion laulusarja, joissa solistina oli ihmeenihana mezzosopraano Tora Augestad.
Ylevöityneinä lähdimme vielä katsomaan yhdeksän suomenruotsalaisen kuvittajan näyttelyä Galleria Elverketissä. Pidimme siitäkin kovasti. Näiden taide-elämysten jälkeen maistuikin jo lounas ravintola Knipanissa, minkä jälkeen oli aika sanoa hyvästit ystävillemme ja lähteä jakamaan matkaa.
Edelleen oli lämmintä. Pysähdyimme välillä uimaan, vesi oli 25 astetta. Ajoimme Inkoossa ulointa väylää ja rupesimme etsimään yöpymispaikkaa. Löysimme ihanan tyhjän saaren, jonka rantaan rantauduimme. Saari oli kuitenkin lintujen suojelualue 15.9. asti ja jouduimme irrottamaan ankkurin ja etsimään uutta yösatamaa.
Lähdimme tutkimaan Bogaskärin suojasatamaa, jonka epäilimme kuitenkin olevan armeijan aluetta. Satamassa näimme useampia veneitä, kaikki puisia. Osoittautui, että saari on Meripelastusseuran hallinnoima saari, jossa Uudenmaan puuveneilijöiden jäsenet olivat retkellä! Meidät otettiin iloisesti laulaen vastaan. Kävimme saunassa ja uimassa ja nautimme tämän hienon kesälomareissun viimeisestä auringonlaskusta. Laiturilla jatkui ilonpito lähes aamuun asti. Haitari soi ja veneilijät lauloivat ja tanssivat. Erityisen hienoa oli, kun pimeältä mereltä saapui valaistu meripelastusalus keskelle ilonpitoamme. Siinä vaiheessa juhlia me olimme jo nukkumassa, kun eräs tanssittaja pudotti daaminsa vahingossa mereen kesken hienon tanssikoreografian!
Aamulla kiertelimme vielä Tunhamnia ja sitten taas liikkeelle. Sää oli edelleen kaunis, onneksi tuuli hieman, eikä helle tuntunut siten niin paahtavalta. Olimme sopineet tulevamme Tammisaareen noin kuudelta. Päätimme ajaa melko lailla yhtä kyytiä, sillä matkaa oli noin 50 merimailia, mikä meidän 7-8 solmun nopeudella tarkoittaa noin seitsemää tuntia. Koska myötätuuli lisäsi nopeuttamme, pysähdyimme kuitenkin kunnon ruokatauolle Hangon ulkopuolella olevalle Tullisaaren vieraslaiturille.
Laituri on aivan väylän varrella ja niinpä ohikiitävät muskeliveneet aiheuttivat välillä ongelmia, kun vene keikkui pahasti laituria vasten. Pystyimme kuitenkin syömään ja tutkimaan vuorotellen vähän saarta. Vieraslaituri on Hauensuolen muinaismuistoalueella. Nimi johtunee erikoisesta muodosta, jonka kaksi vierekkäin olevaa kallioluotoa muodostavat. Erikoisinta saaressa ovat kuitenkin noin 600 kalliokaiverrusta, joista vanhimmat ovat ehkä 1600-luvulta. Saaret ovat olleet vuosisatoja tunnettuja pysähdyspaikkoja, joissa on joskus jouduttu odottelemaan jopa viikkojen ajan suotuisia tuulia.
Matkatessamme Hangon editse kohtasimme jouko leijalautailijoita, jotka taidokkaasti tanssivat aaltojen ja tuulen kanssa. Tuota kun osaisi tehdä, olisi hienoa!
Kuudelta saavuimme Tammisaareen, jonka satamassa kohtasimme ystävämme. Menimme ravintola Knipaniin juomaan satamakaljat ja sen jälkeen kävelimme kaupungin keskustan läpi Maitan ja Jukan luokse. Nautimme siellä herkullisesta lohikeitosta, luumutortusta ja valkoviinistä sekä tietenkin hyvästä seurasta.
Pimeässä illassa kävelimme takaisin satamaan ja menimme nukkumaan venekotiimme.
