maanantai 15. heinäkuuta 2019

Syntymäpäivän viettoa Latvian rannoilla

Syntymäpäiväaamu valkeni aurinkoisena ja lämpimänä. Sain kukkia, lahjan ja valmiin aamiaisen. Lisäksi sain vielä laulupuhelun. Rannalla oli vähän enemmän elämää kuin edellisenä iltana. Ukot selvittelivät verkkojaan, muutama kalastaja ajeli rantaan ja takaisin merelle. 

Verkkaisten aamutoimien jälkeen suunnattiin kohti Riikaa. Matkaa tehtiin leppoisasti. Aurinko paistoi ja aallot keinuttivat mukavasti venettä. Välillä pysäytettiin vene ja hyppäsin veneestä mereen. Vesi oli noin 18 astetta lämmintä. On hieno tunne uida meressä niin, ettei manteretta juurikaan näe.

Riika sijaitsee Daugava-joen varrella, ehkä kymmenisen kilometriä merenrannalta. Matkalla on monenlaista satamatoimintaa, isoihin laivoihin lastataan milloin puuhaketta tai kivihiiltä, milloin maakaasua. Satama-alueella on yhteensä varmaan satoja nostokurkia, jotka niin ystävällisen näköisesti nyökyttelevät toisilleen.

Veneellä pääsee Daugava-jokea pitkin aivan kaupungin keskustaan saakka. Vierassatamaksi valitsimme City Marinan, joka sijiatsee eri puolella jokea kuin vanha keskusta.

Tehtävänämme oli löytää veneeseen uusi vara-akku. Edellinen sanoi sopimuksen irti Kihnussa, eikä näin pitkällä reissulla viitsi olla ilman vara-akkua. Sitä tarvitaan myös pitämään jääkaappi kylmänä. Parikymmentä kesää oltiin merellä ilman jääkaappia, mutta nyt kun se on ollut meillä vajaa kymmenen vuotta, en oikein viitsisi matkata ilman sitä. Mukavuudenhalu on selvästi lisääntynyt iän myötä!

Satamassa työskenneeltä pojalta saimme vinkin, että läheisessä ostoskeskuksessa on kaikkea, varmaan myös autotarvikkeita ja akkuja. Harhailimme koko keskuksen läpi, mutta akkuja ei löytynyt. Googlen tietojen mukaan parin kilometrin päässä on venetarvikeliike. Aika lailla etsiskeltyämme löysimme liikkeen, joka ei kylläkään sijainnut siellä, missä kartan mukaan sen olisi pitänyt sijaita. Sopivaa akkua ei kuitenkaan löytynyt. Saimme vihjeen, että noin neljän kilometrin päässä on iso autotarvikeliike, jossa akkuja on aivan varmasti. Kun tulimme takaisin veneelle, totesin, että tänä iltana en kyllä aio etsiä enää yhtään akkua. Ilmassakin tuntui ukkosen enteitä. Niinpä päätettiin, että kippari valmistaa minulle syntymäpäiväillallisen ja minä voin sillä aikaa kirjoittaa blogia ja lukea kirjaa. Näin tehtiinkin ja täytyypä todeta, että illallinen oli todella verraton!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti