Mukava Rojan satama

Aamulla paistoi aurinko lämpimästi. Tuulikin oli vähän laantunut ja niin päätettiin lähteä rannikkoa myöten pohjoiseen, kohti Rojan satamaa. Heti alkumatkassa meinasi tulla ongelmia, kun sataman suulla oli merkillinen työalus, joka oli vetämässä putkea. Väylän poikki oli vedetty vaijerit, eikä siitä ollut läpimenemistä. Aluksessa ei näyttänyt olevan ketään. Aikamme ihmeteltyämme meidät kuitenkin huomattiin, ja löysättiin sen verran, että uskaltauduimme ylittämään sen.

Meressä oli paljon verkkoja, joita jouduimme kiertelemään. Verkkojen ylitse ei ole mukava mennä, koska on vaikea arvioida, kuinka syvällä verkot ovat. Jos verkko jää kiinni potkuriin, se tietää suuria ongelmia. Matkalla Rojaan meitä vastaan tuli purjevene, mikä oli suorastaan tapaus. Koko viikkona olemme nähneet avomerellä yhden rahtialuksen, muuten olemme saaneet seilata aivan yksin, seuranamme vain joitakin uteliaita lokkeja.

Rojan satamaan tulimme yhden aikoihin. Satamassa oli paljon troolareita ja parikymmentä huvivenettä. Satamatoimisto oli rannalla olevassa ravintolassa. Sataman veneet olivat ilmeisesti kaikki paikallisten omistamia. Rojan satamakirjan mukaan olimme tämän viikon neljäs vierasvene, edellinen oli tullut toissapäivänä. Laiturissa oli useita veneitä, joissa oli Ruotsin lippu. Kyse ei kuitenkaan ole ruotsalaisista veneilijöistä, vaan latvialaisista, jotka ovat ostaneet käytetyn veneen Ruotsista ja jättäneet sen verotussyistä Ruotsin rekisteriin. Samanlaista käytäntöä näimme muuallakin Latviassa.

Koska oli kuuma päivä, menimme rantauduttuamme ottamaan satamakaljat, mikä tapahtui ensimmäistä kertaa koko matkan aikana. Syynä tähän on ollut, ettei satamissa ole ollut minkäänlaisia tarjoilupaikkoja tai sitten on ollut liian kylmä.

Vastoin aiempia suunnitelmia päätimmekin jäädä Rojaan yötä, kun kuulimme, että Rojan ulkoilmalavalla on illalla konsertti. Nautimme olostamme käyskentelemällä kylänraitilla ja tekemällä hyviä ruokaostoksia. Ostimme mm. torilta herkullisia suolakurkkuja ja kaupasta pikkuleipiä ja karamelliä. Lounaan ja pienten päivänokosten jälkeen lähdettiin Rojan uimarannalle. Ranta on puolisen kilometriä pitkä, sen hiekka on ihmeellisen pehmeää. Vesi oli lämmintä ja aallot oikein sopivia uimiseen.

Illalla lähdimme Rojan kylän upouudelle ulkoilmalavalle kuuntelemaan Latvian Kansallisteatterin laulajien konserttia.  

Seitsemän laulavaa näyttelijää ja nelimiehinen orkesteri viihdyttivät meitä yli kaksi tuntia. Paikalla oli viitisensataa kuuntelijaa, jotka olivat aivan haltioissaan konsertista. Kaikki laulut olivat latviaksi, monissa lauluissa yleisö lauloi mukana. Esiintyjät tuntuivat olevan kaikille entuudestaan tuttuja. Musiikki ei ollut suorastaan lempimusiikkiamme, mutta taitavia esiintyjiä katseli ja kuunteli mielellään. 

Konsertin jälkeen palasimme rantaan, söimme iltapalaksi eilen poimimastani tatista tehdyn kastikkeen ja lämmitettyjä leipiä. Illan hämärtyessä maiseman värit haalistuivat ja  sataman kirkkaansiniset troolarit muuttuivat harmaiksi. Komeassa rivissä ne odottivat aamua ja merelle lähtöä.