Jurmalan loputtomat hiekkarannat

Vaikka Riika on hieno kaupunki, jossa olisi loputtomasti nähtävää, päätimme jatkaa matkaa rauhallisemmille seuduille. Lähdimme hitaasti puksuttamaan kohti merta, mutta sen sijaan, että olisimme päätyneet avomerelle, käännyimmekin Daugavajokeen laskevalle Bullupejoelle. Tätä jokea ja siihen yhteydessä olevaa Lielupejokea pitkin pääsee moottoriveneellä kulkemaan aina Jurmalaan asti. Aiemmin tapaamamme latvialaisen Erikin ohjeiden mukaisesti päädyimme Lielupen venesatamaan, joka olikin oikein mukava paikka. Rannalla oli monenlaisia vuokrattavia pikkumökkejä ja veneitä, lisäksi alueella on oikein siistit vessat ja suihkut.

Matkailijoita on vieraillut näillä Jurmalan rannoilla jo 1700-luvulta lähtien. Iltapäivällä aurinko paistoi todella lämpimästi ja lähdimme heti satamaan asetuttuamme etsimään kuuluisia Jurmalan hiekkarantoja. Satamasta oli ehkä kilometrin taival merelle, jossa hienoa hiekkarantaa ulottui kilometrikaupalla kumpaankin suuntaan. Koko tätä ranta-aluetta kutsutaan Jurmalaksi. 

Meille oli vähän epäselvää, missä alueen varsinainen keskus on. Kävelyretkemme metsäteitä ja hiekkarantaa pitkin kesti parisen tuntia. Uimaan emme menneet, vaahtopäiset aallot eivät oikein houkuttaneet ja nälkä oli kova. Sekä rannan läheisyydessä että kauempana maantiellä oli vieri vieressä vanhoja koristeellisia puutaloja ja huviloita, välilä myös hyvin moderneja hotelleja. 

Vihdoin tulimme jonkinlaiseen keskustaan, jossa oli monenlaisia ruokapaikkoja valittavana. Menimme syömään pannukakkukahvilaan, jossa vitriinistä valittiin ruuat, jotka punnittiin ja laskutettiin painon mukaan. Kun olimme saaneet syödäksemme, alkoi taas sataa. Niinpä päätimme tutkia ympäristöä junan penkiltä käsin. Meren ja Liepajajoen välisellä paikoin vain muutama sata metriä leveällä kannaksella on junanrata, jossa kulkee paikallisjuna Riikaan. Matkustimme ensin junalla toiseen suuntaan junan päätepysäkille ja sitten takaisin läpi koko Jurmalan alueen omalla Lielupen asemallemme asti, josta onkin vain kymmenen minuutin kävely satamaan. Yötä myöten kuului veneeseen mukavaa kolketta, kun junat ylittivät Lielupejoen pitkää rautasiltaa pitkin.