Vierailulla Kolkassa

Aamulla lähdimme bussilla Kolkaan, joka on Latvian rannikon pohjoisin kärki. Kolkassa kohtaavat Riianlahti ja Itämeri, minkä seurauksena merellä käy useinkova ristiaallokko. Kolkan rannikosta on vuosisatojen ajan tullut monen merimiehen hautapaikka, kunnes 1800-luvun puolivälin jälkeen niemen ulkopuolelle rakennettiin keinotekoinen saari ja siihen majakka. Alue on suosittu turistikohde, mikä ei ole ihme. Kolkanniemi on todella kaunis ja vakuttava paikka. Kuvassa horisontissa näkyy Kolkan majakka.

Niemeä ympäröi hieno hiekkaranta, jolla lojuu isoja, veistoksellisia ajopuita. Yllättäen ihmiset eivät käyneet uimassa, vaikka vesi oli lämmintä ja pehmeää. No me kuitenkin teimme poikkeuksen tässä asiassa.

Itse Kolkan kylä on niemen kärjestä pari kilometriä sisämaahan päin. Kylä on syntynyt Rojasta tulevan maantien varrelle. Siellä oli urheilukenttä, pari kauppaa, turistikeskus, erilaisia majoituspaikkoja ja kolme kirkkoa. Sitä kyllä tulee ihmetelleeksi, kuinka vaikeaa uskonnon harjoittaminen onkaan, kun pieniinkin kyliin on täytynyt rakentaa niin monta erilaista kirkkoa. Vaikuttavia rakennuksiahan ne toki enimmäkseen ovat, kuten tämä Kolkan ortodoksikirkko.

Lähtiessämme Rojan satamasta, troolarit olivat palanneet mereltä. Jos sitä ei olisi muuten huomannut, niin ainakin metelistä, kun sadat ellei tuhannet lokit kirkuivat troolarien yläpuolella, kun kalasaaliita purettiin aluksista. Myös hajusta sen olisi voinut huomata, sillä kalanhaju satamassa oli tosi voimakas. Kalastus on Latviassa edelleen merkittävä elinkeino, vaikka sen merkitys on vähentynyt. Latvia on kyllä kalaa rakastavien paratiisi, niin monenlaisia eri kaloja ja niin monella tavalla valmistettuja kaloja täältä saa.

Illansuussa saavuimme takaisin Viron puolelle, nyt keskellä Riianlahtea sijaitsevalle Ruhnun saarelle. Asetuttuamme ja syötyämme ehdimme juuri kuuntelemaan sataman vieressä olevalle kulttuuritalolle tallinnalaista sekakuoroa Erki Kammerkööriä, joka esitti modernia virolaista kuoromusiikkia, kansanluluja ja merimieslauluja. Tupa oli täynnä väkeä ja yleisä lauloi innolla mukana, kun johtaja sitä ehdotti ja väliin muutenkin.