Muhun saarelle

Yö Dirhamissa oli vähän levoton. Satamaan kävi tuuli niin, että köysiä piti ruveta kiristämään keskellä yötä. Aamullakin tuuli tuntui vielä aika kovalta, vaikka säätietojen mukaan se oli vain 8 m/sek. Lähdimme matkaan puoli yhdeltätoista. Koillistuuli keikutti venettä jonkun verran koko matkan ajan. Sää oli edelleen aika viileä. Väylät ovat aika kapeita ja syvyys useimmiten reilusti alle kymmenen metriä. Päättelimme, että korkeat aallot johtuvat ehkä juuri veden mataluudesta, sillä kun pääsimme Muhun saaren lähelle, missä oli syvempää, keinunta alkoi hellittää. Perillä Kuivastun satamassa olimme puoli viideltä, matkaa olimme tehneet 45 mm.

Muhun saari on penkereellä yhdistetty Saarenmaahan, johon se myös kuuluu hallinnollisesti. Kuivastun satamaan tulee useamman kerran tunnissa mantereelta autolauttoja, jotka ovat täynnä Saarenmaalla kävijöitä. 

Kuivastun vierasvenesatama on lauttarannassa. Veneitä on satamassa useita kymmeniä, suurin osa isoja purjeveneitä Suomesta ja Virosta, mutta myös Ruotsista, Saksasta ja Latviasta. Vierasvenesatamassa pääsimme saunaan, mikä tuntui oikein tarpeelliselta. Sen verran oli jo reissussa rähjäännytty. Satamasta Muhun keskustaan on kymmenisen kilometriä, ja vaikka satamasta olisi voinut vuokrata polkupyörät, päätimme jättää saareen tutustumisen toiseen kertaan.

Virolaiset vierasvenesatamat ovat moderneja, mutta oudosti suunniteltuja. Huoltorakennukset ovat monesti varsin kaukana laitureista, vessoja on erittäin vähän eikä missään ole mahdollisuutta tiskata astioita. Päästävätkö veneet tiskivetensä suoraan satama-altaaseen? Emme ole nähneet ketään muuta tiskaamassa maissa.

Kuivastussa tapasimme venekerhoomme kuuluvan pariskunnan, joka oli viisi vuotta kiertänyt purjeveneellään maapalloa. Meidän Riianlahden reissumme on siihen nähden aika vaatimaton...