Järisyttävä kokemus Abrukasssa ja leppoista oloa Kuressaaressa

Aamulla lähdimme uudelleen kiertelemään saarta. Saaren kiertelyä varten olisimme voineet tilata rannalla parkissa olevan avolavakuorma-auton. Me kävelimme kuitenkin mieluummin. Kuljetuksen hinnoittelu oli kyllä lisäksi aika kova eli 50 euroa/tunti! Myös satamamaksua ihmettelimme: yksi yö satamassa maksoi 20 euroa ja yksi kuukausi 50 euroa. 

Halusimme päästä käymään saaren majakalla. Aika pelkistetyn näköinen majakka löytyi keskeltä metsää, vähän kauempaa rannasta. Majakan vieressä oleva mukavanoloinen talo lienee ollut majakanvartijan koti.

Kartan mukaan aika lähellä majakkaa sijaitsee saaren kalmistu eli hautausmaa, jota halusimme vielä lähteä katsomaan. Majakalta ei ole suoraa tietä hautausmaalle, mutta nokkelina keksimme (tai siis minä keksin), että kannattaa oikaista viereisten aidattujen laitumien poikki, varsinkin koska niissä ei näkynyt eläimiä. Niinpä sitten avattiin veräjä ja kuljettiin pitkin peltoa, kunnes yhtäkkiä tunsin Tiikan kipparin tarttuvan olkapäästäni ja päästävän varoittavan kuiskauksen. Vajaan kymmenen metrin päässä puiden alla varjossa makasi lauma hurjannäköisiä Ylämaan sonneja. Peräännyimme veräjän toiselle puolelle nopeasti, mutta niin, etteivät eläimet meitä huomaisi. Kaupunkilaisille tämä äkillinen kohtaaminen oli kyllä järkyttävä elämys. Kun seuraavan kerran yritän oikaista matkaani piittäämatta aidoista tai muista esteistä, toivon jonkun muistuttavan minua tästä tapahtumasta!

Kohtaamisen jälkeen kiersimme kiltisti maantietä myöten hautausmaalle. Hautausmaista saa omanlaisensa kuvan siitä, keitä saaressa on elänyt ja milloin.

Saarenmaan pääkaupunkiin Kuressaareen ei ole Abrukasta veneellämme kuin reilun tunnin matka. Kuressaari on viehättävä kaupunki, jossa on paljon puistoja, vanhoja rakennuksi, monenlaisia palveluja ja ravintoloita. Kaupungin komistus on 1300-luvulta peräisin oleva piispanlinna, jossa vietetään tunnettuja Kuressaaren oopperajuhlia. Niihin olisi hienoa voida osallistua, tänä vuonna se ei kuitenkaan ole meille mahdollista.

Iltapäivällä sopivasti sen jälkeen, kun olimme palanneet veneeseen kaupunkikierroksen ja ruokailun jälkeen, alkoi valtava kaatosade. Olimme  odotelleet sitä eilisestä asti, kun taivaalla tummat pilvet olivat vain lisääntyneet. Oli mukavaa lojua veneessä lukemassa ja kuunnella sateenääniä.