tiistai 30. kesäkuuta 2009
Merellä ei ole tungosta!
Maakallasta lähdettäessä käytiin kuvaamassa Ulkokallan majakkaa. Ulkokallaan pääsee hyvin harvoin, satama on matala ja kivikkoinen. Saarella pidetään joskus jotain seminaareja, mihin se oikein hyvin sopiikin: kesken ei voi lähteä ja verkkokin toimii aika huonosti. Maakallassa emme saaaneet nettiyhteyttä, minkä vuoksi kirjoitin osan eilistä blogia tänään tiistaina.
Säätiedotuksen mukaan oli luvassa kovaa tuulta, Perämerelle 11-14 m/sek. Tuuli ei kuitenkaan tuntunut niin voimakkaalta, joten lähdettiin liikkeelle vähän ennen kahtatoista. Tuuli yltyi kuitenkin ajon aikana melkoisesti. Vene keikkui niin, että lukeminen oli hankalaa, kun ei penkillä meinannut pysyä. Siirryinkin hyttiin lukemaan.
Vettä tuli sisään veneen raoista niin, että osa patjoista kastui. Päätimme hakeutua kuivattelemaan Poroluodonkarille, joka on pieni saari vähän Kokkolan pohjoispuolella, Kälviän alueella. Täällä on hyvä suojainen satama, joka ei ole varsinainen vierassatama palveluineen, mutta jossa voi hyvin yöpyä Saarella on Pohjanmaan vanhin loisto, lyysi, kuten täkäläiset sitä kutsuvat. Kalastajat ovat viime vuosikymmeniin asti vapaaehtoisesti pitäneet siinä vuorotellen valoa, jotta pimeinä syysöinäkin on päästy kalalle. Saarella on myös useita jatulintarhoja, vanhoja kivistä tehtyjä sokkeloita, joiden alkuperää ei taideta oikein tietää.
Lintuja emme ole paljoa nähneet matkan varrella, muutamia lokkeja ja riskilöitä. Poroluodonkarin viereiset pienet saaret ovat lintujensuojelualuetta. Veneen vierestä ui lintuperhe, jonka laiskimmat poikaset kiipesivät emon selkään vapaamatkustajiksi. Linnut ovat koskeloita (lukijan korjaus).
Matkaa: 26 mailia (Maakalla - Poroluodonkari)
maanantai 29. kesäkuuta 2009
Hailuodosta eteenpäin
Ensimmäinen yö merellä antoi hyvän unen, nousimme ylös vasta puoli kymmenen jälkeen. Osa sataman veneistä oli jo lähtenyt eteenpäin. Aamiaisen jälkeen mentiin katsomaan, saisiko kalastajilta tuoretta kalaa. Vaikka tukun auto oli jo käynyt, onnistuimme saamaan kilon vastapyydettyä siikaa.
Nyt olisi varmaan syytä hieman esitellä venettämme Tiikkaa niille lukijoille, jotka eivät ole olleet Tiikan kyydissä. Kyse on siis summalaisveneestä, mikä tarkoittaa Haminan lähellä olevassa Summan kylässä perinteiseen tyyliin tehtyä puuvenettä. Veneemme on tehty Seppälän perheen veneveistämöllä Summassa vuonna 1969. Meillä se on ollut vuodesta 2000. Tiikka-nimen veneelle antoivat edelliset omistajat. Tiikka tarkoittaa jonkinlaista metsätyövälinettä, nimi on myös edellisten omistajien etunimien yhdistelmä. Veneen pituus on 8,75m ja leveys 2,3 m, eli vene on varsin kapea. Se on myös aika matala. Veneen etu-ja takahyteissä kummassakin voi yöpyä suhteellisen mukavasti kaksi henkilöä. Moottori on keskellä. Jos sataa, on aika kurjaa, koska pressun alla ei voi seistä suoraan. Mutta yleensä merellä on tosi kivaa.
Tänään on ehkä hieman viileämpää kuin eilen, mutta silti lähes 20 astetta. Tuuli on heikkoa pohjoistuulta tai suunnaltaan vaihtelevaa tuulta. Kun lähdimme Marjaniemestä, meidät ohitti luotsivene, joka tuli meitä Taskun kohdalla taas vastaan. Muuten olemme nähneet kaukaa kaksi purjevenettä. Pysähdyimme Taskun kohdalle Raahen ulkopuolelle syömään välipalaa. Taskussa oli paraikaa kaivuri, joka tekee ehkä laituria saareen. Se olisi hyvä juttu, koska Taskuun on vaikea päästä. Emme ole koskaan uskaltaneet yrittää, kiviä on aika paljon eikä saareen ole merkittyä sisäänajoa. Kuvassa näkyy Taskun pooki aika kaukaa.
Taskun jälkeen nähtiin yksi kalastaja laskemassa verkkoja. Toinen kuva tässä on lavastettu: yleensä aina Kari ajaa ja minä luen kirjoja.
Jatkoimme taas matkaa etelään, kohteena Maakallan saari Kalajoen ulkopuolella. Olemme käyneet siellä monesti ennenkin, se on suosikkipaikkojamme. Saarella on parisataa vuotta vanha puukirkko, jonka kattoa tervattiin paraikaa. Kirkon edessä seisoo vaivaisukko. Saarella on kolmisenkymmentä pientä mökkiä, joiden omistajat ovat paikallisia kalastajia tai heidän perillisiään. Rakentaminen saarelle on tiukasti säännelty. Kävimme illalla saunassa saaren toisessa päässä olevassa yhteissaunassa. Sinne saavat veneilijätkin mennä, saarelaisten jälkeen tietenkin. Maksu on 0,20 euroa/saunoja. Kävimme myös uimassa. Iltaruoaksi paistettiin Marjaniemestä ostettuja siikoja.
Maakallan vierasvenesatamassa oli tullessamme vain yksi vene, oululainen purjevene, joka tunsi meidän veneemme. Yöllä tuli laituriin haukiputaalaisvene, jossa oli yllättäen tuttuja ihmisiä. Yöllä tuuli nousi aika lailla, illalla oli vielä näin tyynen näköistä.
Matkaa: 59 mailia (Marjaniemi - Maakalla)
Nyt olisi varmaan syytä hieman esitellä venettämme Tiikkaa niille lukijoille, jotka eivät ole olleet Tiikan kyydissä. Kyse on siis summalaisveneestä, mikä tarkoittaa Haminan lähellä olevassa Summan kylässä perinteiseen tyyliin tehtyä puuvenettä. Veneemme on tehty Seppälän perheen veneveistämöllä Summassa vuonna 1969. Meillä se on ollut vuodesta 2000. Tiikka-nimen veneelle antoivat edelliset omistajat. Tiikka tarkoittaa jonkinlaista metsätyövälinettä, nimi on myös edellisten omistajien etunimien yhdistelmä. Veneen pituus on 8,75m ja leveys 2,3 m, eli vene on varsin kapea. Se on myös aika matala. Veneen etu-ja takahyteissä kummassakin voi yöpyä suhteellisen mukavasti kaksi henkilöä. Moottori on keskellä. Jos sataa, on aika kurjaa, koska pressun alla ei voi seistä suoraan. Mutta yleensä merellä on tosi kivaa.
Tänään on ehkä hieman viileämpää kuin eilen, mutta silti lähes 20 astetta. Tuuli on heikkoa pohjoistuulta tai suunnaltaan vaihtelevaa tuulta. Kun lähdimme Marjaniemestä, meidät ohitti luotsivene, joka tuli meitä Taskun kohdalla taas vastaan. Muuten olemme nähneet kaukaa kaksi purjevenettä. Pysähdyimme Taskun kohdalle Raahen ulkopuolelle syömään välipalaa. Taskussa oli paraikaa kaivuri, joka tekee ehkä laituria saareen. Se olisi hyvä juttu, koska Taskuun on vaikea päästä. Emme ole koskaan uskaltaneet yrittää, kiviä on aika paljon eikä saareen ole merkittyä sisäänajoa. Kuvassa näkyy Taskun pooki aika kaukaa.
Taskun jälkeen nähtiin yksi kalastaja laskemassa verkkoja. Toinen kuva tässä on lavastettu: yleensä aina Kari ajaa ja minä luen kirjoja.
Jatkoimme taas matkaa etelään, kohteena Maakallan saari Kalajoen ulkopuolella. Olemme käyneet siellä monesti ennenkin, se on suosikkipaikkojamme. Saarella on parisataa vuotta vanha puukirkko, jonka kattoa tervattiin paraikaa. Kirkon edessä seisoo vaivaisukko. Saarella on kolmisenkymmentä pientä mökkiä, joiden omistajat ovat paikallisia kalastajia tai heidän perillisiään. Rakentaminen saarelle on tiukasti säännelty. Kävimme illalla saunassa saaren toisessa päässä olevassa yhteissaunassa. Sinne saavat veneilijätkin mennä, saarelaisten jälkeen tietenkin. Maksu on 0,20 euroa/saunoja. Kävimme myös uimassa. Iltaruoaksi paistettiin Marjaniemestä ostettuja siikoja.
Maakallan vierasvenesatamassa oli tullessamme vain yksi vene, oululainen purjevene, joka tunsi meidän veneemme. Yöllä tuli laituriin haukiputaalaisvene, jossa oli yllättäen tuttuja ihmisiä. Yöllä tuuli nousi aika lailla, illalla oli vielä näin tyynen näköistä.
Matkaa: 59 mailia (Marjaniemi - Maakalla)
sunnuntai 28. kesäkuuta 2009
Vihdoinkin merelle!
Perjantaina ajettiin autolla Hämeenlinnasta Ouluun, lauantaina pakattiin venettä ja sunnuntaina käytiin vielä ostamassa merimuonaa. Katri ja Jarmo heittivät meidät rantaan ja auttoivat veneen lastaamisessa. Se olikin tarpeen, koska kulku oli vielä vähän huonoa murtuneen jalkapöydänluun vuoksi.
Vihdoin klo 16.15 lähdettiin Seelarista. Ensin torinrantaan ostamaan polttoainetta, tankkiin mahtui 47 litraa. Sitten kirkkaassa auringonpaisteessa kohti Hailuotoa. Oulu jäi nopeasti horisonttiin. Kun oli ajettu tunti Oulusta, ohitettiin Laitakarin pookisaari.Tuuli oli yllättäen jopa 9 metriä sekunnissa, vene keikkui ja vesi pärskyi.
Merellä ei ollut juurikaan liikkujia, sataman jälkeen vastaan tuli kaksi venettä. Kalalokki seurasi meitä pitkän aikaa, myös pari ruokkia kierteli venettä. Niiden tapa on mennä aina ensin veneen keulan edestä ja sitten perän kautta toiseen suuntaan.
Iltakirjana Maijalla Heinrich Böllin Suojaverkko ja Karilla Arkadi Gaidarin novelleja.
Ilta menikin blogiohjelman opettelussa. Aurinko laski puolenyön aikaan, edelleen on silti aivan valoisaa. Lokit kirkuvat, tuulimyllyt humisevat, laineet liplattavat, muuten on hiljaista. Lippu laskettiin klo 00.10.
Matkaa: 31 mailia (Oulu - Marjaniemi)
Vihdoin klo 16.15 lähdettiin Seelarista. Ensin torinrantaan ostamaan polttoainetta, tankkiin mahtui 47 litraa. Sitten kirkkaassa auringonpaisteessa kohti Hailuotoa. Oulu jäi nopeasti horisonttiin. Kun oli ajettu tunti Oulusta, ohitettiin Laitakarin pookisaari.Tuuli oli yllättäen jopa 9 metriä sekunnissa, vene keikkui ja vesi pärskyi.
Merellä ei ollut juurikaan liikkujia, sataman jälkeen vastaan tuli kaksi venettä. Kalalokki seurasi meitä pitkän aikaa, myös pari ruokkia kierteli venettä. Niiden tapa on mennä aina ensin veneen keulan edestä ja sitten perän kautta toiseen suuntaan.
Puoli yhdeksältä olimme Marjaniemen satamssa, jossa oli peräti kuusi muuuta venettä. Se taitaa olla ennätys, mitä olemme nähneet. Tänne mahtuisi kymmeniä vierasveneitä, satama on suojainen ja kiva. Rannassa on hyvä huoltorakennus ja komea majakka, jonne pääsimme pari vuotta sitten käymään. Lähellä on pitkät hiekkarannat, tuoretta kalaa voi usein ostaa rannan kalastajilta, aivan liki on pieni kahvila jne. Eli kaikki on kunnossa, miksiköhän veneilijät eivät käy täällä? Me olemme käyneet ainakin kerran kesässä, Hailuoto on niin hieno saari vierailla. Vime kesänä kävimme veneellä Katrin ja Karin kanssa täällä teatterifestivaaleilla, mikä olikin hyvin eksoottinen taidetapahtuma.
Iltakirjana Maijalla Heinrich Böllin Suojaverkko ja Karilla Arkadi Gaidarin novelleja.
Ilta menikin blogiohjelman opettelussa. Aurinko laski puolenyön aikaan, edelleen on silti aivan valoisaa. Lokit kirkuvat, tuulimyllyt humisevat, laineet liplattavat, muuten on hiljaista. Lippu laskettiin klo 00.10.
Matkaa: 31 mailia (Oulu - Marjaniemi)
torstai 18. kesäkuuta 2009
Meriretken suunnittelua
Kesäsuunnitelmiemme mukaan olemme puolentoista viikon kuluttua lähdössä hakemaan summalaisvenettämme Tiikkaa Perämereltä Oulusta. Vene tuodaan Helsinkiin tai ehkä kuitenkin Porvooseen Haxalön rantaan. Aikaa matkaan on varattu kolmisen viikkoa, minkä pitäisi riittää hyvin. Vuonna 2000 veimme samaisen veneen Espoosta Ouluun kahdessatoista päivässä. Kolmessa viikossa pitäisi ehtiä nauttia saaristosta ja vähän kyläillä matkan varrella sen lisäksi, että ajetaan pitkiä päiviä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)