Toinen kylmä yö peräkkäin. Aamu-uinti ei tullut kysymykseenkään, vaikka ranta laitureineen olikin oikein mukava. Lähdimme aika pian liikkeelle. Tuuli oli vaihtelevaa, aurinko paistoi, mutta villapaidat olivat tarpeen.
Veneitä alkoi näkyä muuallakin kuin satamissa. Muutaman tunnin ajon jälkeen olimme Kylmäpihlajan majakkasaaren luona, jonne tietenkin poikkesimme, koska siellä on hyvä sata
ma. Saareen kulkee Raumalta vene joka päivä kesällä, joten sinne pääsevät muutkin kuin veneenomistajat. Saari on Rauman kaupungin ylläpitämä, majakassa on ravintola ja hotellihuoneita. Majakka on rakennettu v. 1953. Sinne pääsi kiipeämään ylös, minkä tietysti 
teimmekin. Maisemat olivat huikeat, etenkin kun aurinko paistoi kirkkaasti ja meri kimmelsi tyynenä. Saaressa oli siistiä, kaikki palvelut, opasteet, p
enkit, roskikset jne oli suunniteltu hyvin. Muutenkin olemme huomanneet, että saaristossa on siistimpää kuin parikymmentä vuotta sitten. Liekö valistus mennyt perille vai pitävätkö tähän palkatut henkilöt paikkoja siisteinä, en osa sanoa.
ma. Saareen kulkee Raumalta vene joka päivä kesällä, joten sinne pääsevät muutkin kuin veneenomistajat. Saari on Rauman kaupungin ylläpitämä, majakassa on ravintola ja hotellihuoneita. Majakka on rakennettu v. 1953. Sinne pääsi kiipeämään ylös, minkä tietysti 
teimmekin. Maisemat olivat huikeat, etenkin kun aurinko paistoi kirkkaasti ja meri kimmelsi tyynenä. Saaressa oli siistiä, kaikki palvelut, opasteet, p
enkit, roskikset jne oli suunniteltu hyvin. Muutenkin olemme huomanneet, että saaristossa on siistimpää kuin parikymmentä vuotta sitten. Liekö valistus mennyt perille vai pitävätkö tähän palkatut henkilöt paikkoja siisteinä, en osa sanoa. Matka jatkui mukavasti saarilta toiselle väyliä myöten 
ajettaessa. Pian Rauman jälkeen ohitimme Santakarin pookin, joka on rakennettu v. 1857. En muistanut edelliseltä merimatkalta, jonka teimme pitkin Suomen rannikkoa yhdeksän vuotta sitten, kuinka paljon saaria on heti Porista etelään ja kuinka upeita paikkoja Selkämeren alueella on. Meillä oli kylläkin silloin aika vähän aikaa, joten emme ehtineet ihastella maisemia samalla tavalla kuin nyt.
Ruokatauolle pysähdyimme Lyökin pookille, josta olimme lukeneet muutamastakin kirjasta. Pooki on pienellä luodolla, jossa ei ole laituria, mutta ranta
oli niin syvä, että pääsimme veneellä maihin. Pooki on Suomen vanhin tunnusmajakka, rakennettu v. 1757. Se on tehty kivestä ja gr
aniitista ja tällä hetkellä tuettu massiivisilla puurakennelmilla, koska se on alkanut murentua. Saari oli vaikuttavan kaunis, monenvärisiä kallioita, matalia katajia, punaista ruoholaukkaa, keltaista katkeraa maksaruohoa, valkoisia pieniä kalliokukkia. Löysimme ahomansikoita, joita söimme mieliksemme.
Lyökiltä jatkoimme matkaa Uuteenkaupunkiin. Näimme yhä enemmän hyvin kallioisia saaria, joiden rannat olivat hyvin jyrkkiä. Uudessakaupungissa tankkasimme ensi töiksemme, polttoainetta meni 59 litraa. Veneilijöille tarkoitettuja bensa-asemia ei ole kovinkaan tiheästi, on aina mietittävä etukäteen, kuinka kauan voi ajaa ennen seuraavaa tankkausta. Meillä riittää polttoainetta tankeissa noin 160 mailin ajoon eli 20 tunniksi.
ajettaessa. Pian Rauman jälkeen ohitimme Santakarin pookin, joka on rakennettu v. 1857. En muistanut edelliseltä merimatkalta, jonka teimme pitkin Suomen rannikkoa yhdeksän vuotta sitten, kuinka paljon saaria on heti Porista etelään ja kuinka upeita paikkoja Selkämeren alueella on. Meillä oli kylläkin silloin aika vähän aikaa, joten emme ehtineet ihastella maisemia samalla tavalla kuin nyt.
Ruokatauolle pysähdyimme Lyökin pookille, josta olimme lukeneet muutamastakin kirjasta. Pooki on pienellä luodolla, jossa ei ole laituria, mutta ranta
oli niin syvä, että pääsimme veneellä maihin. Pooki on Suomen vanhin tunnusmajakka, rakennettu v. 1757. Se on tehty kivestä ja gr
aniitista ja tällä hetkellä tuettu massiivisilla puurakennelmilla, koska se on alkanut murentua. Saari oli vaikuttavan kaunis, monenvärisiä kallioita, matalia katajia, punaista ruoholaukkaa, keltaista katkeraa maksaruohoa, valkoisia pieniä kalliokukkia. Löysimme ahomansikoita, joita söimme mieliksemme.
Lyökiltä jatkoimme matkaa Uuteenkaupunkiin. Näimme yhä enemmän hyvin kallioisia saaria, joiden rannat olivat hyvin jyrkkiä. Uudessakaupungissa tankkasimme ensi töiksemme, polttoainetta meni 59 litraa. Veneilijöille tarkoitettuja bensa-asemia ei ole kovinkaan tiheästi, on aina mietittävä etukäteen, kuinka kauan voi ajaa ennen seuraavaa tankkausta. Meillä riittää polttoainetta tankeissa noin 160 mailin ajoon eli 20 tunniksi.Illalla kävimme vierassataman saunassa ja sen jälkeen oluella. Totesimme taas kerran, että kun on ollut pitkään merellä, yksikin olut alkaa keikuttaa kovasti.
Matkaa: 48 mailia (Vähä-Huikuri - Uusikaupunki)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti