Tiikan blogikirja: Neljän majakan päivä

Taas oli vaihteeksi mukavaa nukkua sängyssä, vaikka kiinteä sänky vähän keinuttikin. Söimme yhdessä emäntiemme kanssa loman runsaimmman aamiaisen ja sitten Sanna vei meidät autolla Tammisaaren vierasvenesatamaan.

Ennen merelle lähtöä tankattiin yhteensä 62 litraa. Ilma oli lupaava heti aamusta alkaen. Tuulta oli etelästä ja lounaasta 3-5 m/sek., mikä sopi meille oikein hyvin. Lähdimme ajamaan sisintä saaristoväylää myöten itäänpäin. Liikkeellä oli paljon veneitä, joista useimmista emme juurikaan välittäneet, mutta eräs pieni höyryalus valloitti meidän kaikkien sydämet.

Inkoossa nähtiin pitkästä aikaa tuulimylly. Perämerellä paljon liikkuneina ihmettelemme suuresti keskusteluja, mitä Etelä-Suomessa käydään tuulimyllyistä. Suuressa osassa Perämeren satamista on useita tuulimyllyjä. Olemme nukkuneet niiden juuressa lukemattomia kertoja, eivätkä niiden aiheuttamat äänet ole hiukkaakaan häirinneet. Emme myöskään ole koskaan nähneet kuolleita lintuja myllyjen juuressa. Tuulivoima on uusiutuvaa energiantuotantoa parhaimmillaan.

Jatkoimme matkaa Barösundiin, joka on mukava veneväylä

Inkoon saaristossa. Väylä on paikoin kapea ja sitä reunustavat korkeat kalliot. Rannoilla on paljon vanhoja ja uusia kesähuviloita. Barösundin Orslandetin saarella kävimme vierasvenesatamassa kahvilla.

Aurinko heloitti edelleen kirkkaana. Enää ei voinut luottaa aurinkovoiteiden tehoon, oli pakko pukea enemmän vaatteita suojaamaan ihoa auringon polttavilta säteiltä. Emma ohjaisi venettä suurimman osan matkaa.

Porkkalan selän ylitys tuntui aikanaan pitkältä matkalta, nyt se oli leikintekoa Perämeren selkiin verrattuna. Porkkalan eteläpuolella kävimme katsomassa Porkkalan majakkaa, joka on monille tuttu mm. Raid-elokuvasta. Se on vaikuttavannäköinen punaiseksi maalattu teräsbetoninen linnake, joka kohoaa jylhänä pienellä kallioluodolla keskellä merta. Majakka on rakennettu v. 1920.

Aurinko paistoi kuumasti edelleen, mutta uimaan ei haluttu mennä, koska meressä oli sinilevää. Vähän lähempänä mannerta leväesiintymät loppuivat.

Päätimme pitää ruoka- ja uimatauon pienellä kallioluodolla, jonne laitoimme veneen kiinni. Kiinnityksen yhteydessä Kari meinasi liukastua mereen, mutta jäi onneksi housuistaan veneeseen kiinni. Housut pysyivät ehjänä, eikä kippari edes kastunut. R

Ruokapaikalta meillä oli hienot näkymät vastapäätä olevaan Rönnskärin majakkaan. Tämä majakka on varsin korkea, peräti 48 m maanpinnasta. Rönnskärille rakennettiin majakka jo v. 1800, mutta venäläiset räjäyttivät sen Suomen sodassa. Nykyinen majakka on vuodelta 1822.

Matka jatkui kohti Helsinkiä saaristoväylää myöten. Vastaan tuli mutkaisella väylällä valtava Ruotsinlaiva, ohituspaikalla siirryimme sovinnolla väylän reunamille. Kauempaa näimme monta isoa laivaa, jotka olivat matkalla Ruotsiin tai Viroon.

Helsingin edustalla kävimme katsomassa Harmajan majakkasaarta, joka olikin ennestään tuttu paikka. Majakka sinänsä on aika vaatimattoman näköinen verrattuna moniin muihin. Se on rakennettu v. 1883. Harmajan rannassa oli useita luotsiveneitä.

Helsinkiin on juhlallista tulla Kustaanmiekan salmen kautta. Samalla voitiin ihailla Suomenlinnan linnoitussaarta, jonka kirkon torniin on 1920-luvulla sijoitettu yhdistetty meri- ja lentomajakka.

Kauppatorin rannassa olimme sopineet Eevan kanssa tapaamisen klo 21. Saavuimme aivan ajallaan pitkin auringonsiltaa tapaamiseen. Matkalaisemme jäivät maihin jalat horjuen. Vaikka ei ollutkaan paljoa tuullut koko päivänä, pitkä aika veneessä sotkee kuitenkin tasapainoaistin.

Helsingistä lähdimme vielä Hevossalmen kautta hämärtyvässä illassa itäänpäin. Veneitä ei juurikaan enää näkynyt, liikenne tuntui kokonaan loppuvan Helsingin itäpuolella.