Selkämeren saaristoa ihmettelemässä

Yö Kristiinankaupungissa oli tähän mennessä kylmin yömme. Siitä selvittiin vain ylimääräisten villapaitojen, sukkien, pitkien kalsareiden ja varapeiton avulla. Aamulla lähdimme katsomaan kaupunkia. Kaupunki on rakennettu ruutukaavan mukaisesti, keskustassa on edelleen paljon vanhoja kauniita puutaloja 1700- ja 1800-vuilta. Kävimme sekä uudessa kirkossa, joka on rakennettu punatiilestä vuonna 1897, että vanhassa puisessa Ulrika Eleonora -kirkossa. Se on rakennettu v. 1700 ja entisöity 1960-luvulla. Katon paanut on laitettu viime vuonna. Kirkko oli hyvin kaunis, penkit on koristettu pilviaiheisesti ja katossa riippui tietenkin pienoislaivoja.

Viereisessä tullikamarissa seurakuntalaisilla oli kahvila ja kirpputori. Keskustelimme siellä pitkään paikallisten asukkaiden kanssa Kristiinakaupungin historiasta ja nykyisyydestä. Kaupungilla on kunniakas menneisyys, sen satama on 1800-luvulla ollut Pohjanlahden vilkkaimpia. Kaupungissa on ollut panimoita, telakoita, nahkatehtaita, sieltä on isoilla purjelaivoilla viety ulkomaille mm. tervaa.

Kaupungin ulkopuolella kävimme kuvaamassa Härkmeren pookia, joka on maalattu punavalkoiseksi. Emme yrittäneet maihin, vaan jatkoimme saman tien matkaa. Selkämerelle tultaessa olemme nähneet erilaisia lintuja kuin aiemmin. Haahkoja on nähty useaan kertaan, joutsenpariskuntia poikasineen on ollut paljon, uutena lajina on ollut merimetsoja. Veneilijöitä ei edelleenkään näe paitsi aivan satamien läheisyydessä. Kaskisesta alkaen olemme ajaneet lähes koko ajan merkittyjä väyliä myöten. Perämerellähän väyliä on ainoastaan satamien suulla ja muut matkat kuljetaan navigaattorilla. Tosin navigaattoriin pelkästään ei koskaan kannata luottaa, tarkistamme aina merikortin, harpin ja kulmaviivaimen kanssa etäisyydet ja suunnat.

Muutaman tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme Yttergrundin majakalle. Tämä teräksinen majakka on koottu ensin Helsingissä ja sitten uudestaan majakkasaareessa v. 1892. Se on Suomen toiseksi korkein majakka, peräti 40,9 metriä maanpinnasta. Pihamaalla on useita kauniita punaiseksi maalattuja rakennuksia. Pääsimme käymään vanhaan luotsitupaan, joka nykyään on Kristiinankaupungin veneseuran hallinnassa. Eilen oli majakan vierailupäivä ja muutama sata innokasta kävijää oli päässyt majakkaan. Vahinko, ettemme tienneet siitä aiemmin, olisimme voineet vähän kiiruhtaa matkaa. Mutta hyvä näinkin.

Rannikko muuttui kivisemmäksi tultaessä etelään Merikarvian alueelle. Pidimme ruokatauon Ouran saariryhmään kuuluvalla Ouraluodossa. Saari on kunnan omistama ja siellä on hyvä laituri. Se olikin tarpeen, koska jatkuvasti puhalteli pohjoisesta ja Ouran saaret ovat niin matalia, ettei niistä ole juurikaan suojaksi. Ouraluodolla on vanha luotsitupa ja muita rakennuksia, joista osa on avoinna kaikille kulkijoille ja osaa saa vuokrata. Saarilla on valtavasti vanhoja tyrnipensaita. Viereisellä Pookikarilla on v. 1856 rakennettu puinen Ouran pooki.

Poria lähestyttäessä näimme monia ällistyttäviä mökkejä, jotka oli rakennettu niin pienille saarille, että niitä tuskin saattaa saareksi kutsua. Jotta mökki on saatu mahtumaan tällaiselle luodolle, on rantaan kasattu suuria kivilohkareita, joiden päälle mökki terasseineen on voitu rakentaa.

Aurinkoisessa mutta aika kylmässä säässä ajelimme kohti Reposaarta, jossa pidimme pienen tauon. Reposaaressa on korjattu ja entisöity monia vanhoja puutaloja. Kävelimme pitkin tunnelmallisia katuja, kävimme katsomassa kirkkoa, näimme Reposaaren kirjaston ja koulun. Reposaaressa on iso vierasvenesatama, mutta emme halunneet vielä pysähtyä sinne, vaan jatkoimme etelään. Matkalla ohitimme Säpin majakan, jota on sanottu Suomen kauneimmaksi majaksi. Sen on suunnitellut Axel Hampus Dahlstöm, joka on suunnitellut monia majakoita. Valitettavasti saareen on hankala päästä ja majakka on niin keskellä metsäistä saarta, ettei kuvista oikein saa mitään selvää. Täytyy katsoa kirjoista, miltä majakka näyttää.

Satamapaikaksi valitsimme pienen mukavan saaren Porin eteläpuolelta, Vähä-Huilkarin. Se on paikallisen veneseuran omistama. Saaressa oli toinen vene, jonka miehistö oli lämmittänyt saunan aiemmin illalla. Emme jaksaneet ruveta lämmittämään saunaa uudestaan, vaan menimme nukkumaan. Iltapesusta merellä ei myöskään tullut mitään, koska vesi oli +10 astetta.

Matkaa: 64 mailia (Kristiinankaupunki - Vähä-Huilkari)