Taalintehtaan satama ei meitä oikein innostanut: levoton paikka ja liikaa isoja veneitä. Satamassa oli toki se hyvä puoli, että meillä oli mahdollisuus päästä aamulla saunaan ja suihkuun.
Matkamme jatkui vaihteeksi etelän suuntaan, koska halusimme päästä Rosalan saareen katsomaan hiidenkirnuja. Ne löytyivätkin helposti sataman läheltä. Hiidenkirnuja on saaressa pienellä alueella yhteensä seitsemäntoista. Ne sijaitsivat metsän keskellä kalliolla ja olivat kooltaan aika pieniä. Osa oli aivan peräkkäin. Emma mittasi niiden syvyyttä ja totesi, että ne saattoivat olla yli parin metrin syvyisiä. Metsästä löysimme kesän ensimmäisiä mustikoita.
Rosalasta jatkoimme matkaa itäänpäin. Tuuli oli melko leppoista, 5-8 m/sek. Ilma oli pilvinen ja välillä vähän sataa ripotteli. Matkalla pidimme pienen saaren luona ankkurissa ruokatauon, syötiin sienikeittoa, joka tosin oli tehty kuivatuista sienistä. Tuuli vähän voimistui ja kävi vastaiseksi. Veneitä kulki tällä hyvin suositulla väylällä jatkuvasti molempiin suuntiin. Se on hyvin häkellyttävää, kun on tottunut liikkumaan Perämeren autiudessa. Tuntuu mukavalta, että etelässäkin veneilijöillä on edelleen tapana tervehtiä toisiaan.
Hankoniemen eteläpuolella kävimme katsomassa Russarön majakkaa. Se sijaitsee puolustusvoimien saarella, eikä sinne siis ole tavallisilla kulkijoilla asiaa. Saarella näkyi tykkejä ja muita sotilaallisia varusteita. Majakka on komea, tiilestä ja graniitista tehty rakennus, ja se on valmistunut v. 1863.
Hangon ja Russarön välissä on toinenkin majakkasaari, 
nimittäin Gustavsvärn. Sen majakka on varsin uusi, valmistunut v. 1951. Paikan tekee kiintoisaksi se, että pieni saari on vanha rauniosaari, jossa on jäänteitä v. 1789 rakennetuista linnoituslaitteista. Englantilaiset räjäyttivät nämä linnoitukset Krimin sodassa. Vuonna 1870 luodolle rakennettiin majakka, joka myöhemmin purettiin uuden majakan tieltä.
Hangon satamassa oli paljon vierasveneitä, kuten varmaan 
on aina heinäkuussa. Meillä ei kuitenkaan ollut ongelmia saada paikkaa, koska tilaa on runsaasti. Teimme pienen kävelyretken kaupungin keskustassa, kuljimme pitkin Bulevardia, kävimme kirkossa ja ihastelimme kauniita puuhuviloita. Kävimme myös katsomassa Hangon Kasinoa. Satamaan tullessa oli taas nälkä ja söimme oikeaa retkiruokaa eli paistoimme makkaraa.
Vaikka Hanko on oikein viehättävä kaupunki, emme kuitenkaan halunneet viettää toista yötä peräkkäin isossa satamassa, vaan lähdimme vielä eteenpäin.
Hangon ympärillä olevat saaret ovat aika erilaisia kuin Saaristomeren saaret. Täällä on paljon laakeita kalliosaaria, joissa ei näytä kasvavan juuri mitään. Monilla luodoilla istui valtavia määriä merimetsoja aivan toinen toisensa kyljessä. Merimetso ei todellakaan ole mikään kaunis lintu.
Jostain syystä kaikilla oli taas nälkä ja niin paistoimme matkalla lättyjä. Navigointi oli välillä aika hankalaa, koska meillä on kymmenen vuotta vanhat merikortit, jotka eivät kaikilta osin pitäneet paikkaansa. Karin ja Emman hyvällä yhteistyöllä löysimme kuitenkin aina oikealle väylälle. Rantauduimme Tammisaaren kansallispuistoon kuuluvalle Modermagenin saarelle, jossa saimmekin hyvän rauhallisen paikan pienessä lahdenpoukamassa. Merivesi täällä on 19 astetta, joten aamu-uinti on varma juttu.
Matkaa: 56 mailia (Taalintehdas - Modermagen)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti