Kaukana merellä

Aamu koitti viileänä ja utuisena. Kävimme silti virkistävällä aamu-uinnilla meressä. Aamiaisen jälkeen tutkimme saarta vähän tarkemmin. Kävelimme luontopolkua pitkin saaren toiselle reunalle. Myös tässä saaressa näimme lampaita. Niityllä oli monenlaisia kukkia, mm. aurankukkia ja kurjenpolvia. Saaren toisella puolella oli laajoja kallioita, joista aukeni näkymä laajalle ulapalle.

Heikossa vastatuulessa lähdimme Utön majakkasaarta kohti. Utössä on Suomen ensimmäinen majakka, joka rakennettiin alunperin v. 1753. Puinen majakka paloi Suomen sodan aikoihin v. 1809 ja tilalle rakennettiin uusi kivinen majakka v. 1814.
Utössä näimme paljon valtavankokoisia merilokkeja ja ison vihreän rupisammakon, lisäksi näimme käärmeennahan. Majakan seinällä oli pääskysenpesä, josta kurkotti ulos kaksi uteliasta poikasta. Utön saarella asuu vakituisesti ihmisiä. Saarella on koulu ja kirjasto, majatalo, ravintola ja kauppa. Satamassa oli parikymmentä venettä, mutta väkeä käy saarella myös vuoroveneillä.
Saaren kivetyillä pikkukaduilla ja kujilla liikkuikin kymmeniä matkailijoita ihastelemassa saaren erikoista tunnelmaa ja kauas horisonttiin ulottuvaa merta.
Utössä söimme välipalaa ja lähdimme sitten jatkamaan kohti Jurmon saarta. Matkalla kävimme kuvaamassa pientä puista pookia Lill Gråharulla. Pooki on rakennettu v. 1856.

Tuuli oli voimistunut ja oli puuskittain ehkä 12 m/sek. Vene keikutti jonkin verran sivutuulessa. Matka meni hyvin, mutta Jurmon saareen rantauduttaessa oli hieman ongelmia. Tuuli oli noussut niin, että oli todella vaikea saada venettä kiinni. Rannassa oli ehkä kolmekymmentä venettä, enimmäkseen isoja purjeveneitä.

Satamassa on pieni kahvilakauppa, josta kävimme ostamassa savukalaa. Kaupan erikoisuutena olivat sadat seinillä ja katoissa koristeena olevat erilaiset pullot. Pulloissa olleita juomia ei kahvilassa kylläkään myyty.

Sataman tuntumassa on myös luontokeskus, jossa kerrotaan saaren historiasta ja nykypäivästä ja erityisesti saaren omaleimaisesta luonnosta. Jurmo on pitkänomainen kivinen saarirykelmä, jossa ei kasva paljoa puita. Varsinainen kylä sijaitsee reilun kilometrin päässä vierasvenesatamasta.
Tie sinne kulkee kivistä polkua myöten. Vain Kari lähti tutkimaan kylää. Jurmon vanha kirkko on maalattu ulkoa valkoiseksi. Se ei ole mitenkään erityisen kaunis, mtta sen sijaan sisällä riippuva laiva on poikkeuksellisen komea. Jurmon kirkko on rakennettu v. 1846.

Jurmosta jatkoimme pohjoiseen kohti Nötön saarta. Nyt etelätuuli oli meille oikein sopiva ja aurinkokin lämmitti mukavasti takaapäin. Nötön satamaan oli rantautunut suuri hollantilainen purjelaiva, jossa ilmeisesti oli kippareina vain yksi pariskunta. Muuten satamassa oli kymmenkunta venettä, joissa yhden miehistö innostui epävireiseen musisointiin laulaen ja tuubaa ja kitaraa soittaen. Nötön satamassa söimme samantien Jurmosta ostamaamme kalaa ja uusia perunoita. Illalla vielä kävimme katsomassa Nötön kylää ja vanhaa kirkkoa. Punaiseksi maalattu kahdeksankulmainen puukirkko on rakennetteu v. 1756. Sitä ei valitettavasti päässyt sisälle katsomaan.
Vaikka olemme edelleen ulkomerellä, tämä saari muistuttaa luonnoltaan sisäsaaristoa esim. Seilin saarta. Luonto on vihantaa, on paljon ruusuja ja jaloja lehtipuita esim. vaahteroita.

Matkaa: 39 mailia (Brunskär - Utö - Jurmo - Nötö)