Merenkurkun saaristo odottaa

Nyt alkaa ilmeisesti tolkuton nukkuminen riittää, heräsimme jo kahdeksan tunnin yöunen jälkeen. Ilma on hieman autereinen, on edelleen lämmintä. Veneemme on pienessä laguunissa, jossa ei ole muita. Pienen kannaksen toisella puolella on viisi venettä. Satamassa on hiljaista, niin kuin muuallakin on ollut. Veneilijät kunnioittavat luonnonrauhaa, illalla ei kuulunut muista veneistä mitään. Lähdemme liikkeelle klo 10.10.

Ensiksi suuntasimme matkan kohti Hällgrundetin majakkasaarta. Siellä on Perämeren alueen vanhin suomalainen pooki, joka on rakennettu v. 1824. Saarella oli myös luotsipaikka rakennuksineen. Luotsitoiminta on lopetettu 1950-luvulla. Emme yrittäneet kiviselle saarelle ollenkaan maihin, koska siellä ei ole retkisatamaa. Saaren rakennukset ovat yksityisessä omistuksessa.

Jatkoimme matkaa etelään, kohti Stubbenin saarta. Myös siellä on vanha puinen pooki, mutta emme pysähtyneet sinnekään. Suuntasimme sen sijaan Mikkelinsaarille, jotka ovat Vaasasta melko suoraan pohjoiseen oleva iso saariryhmä. Kummelskärin saarella sijaitsee Mikkelisaarten luontoasema, jossa esitellään Merenkurkun ainutlaatuista luonnonympäristöä. Merenkurkkuhan on vuonna 2006 nimetty UNESCOn maailmanperintökohteeksi ja se on Suomen ainoa geologinen maailmanperintökohde. Ruokailimme Kummelskärillä ja kävimme luontokeskuksessa kahvilla ja sen jälkeen uimassa. Vesi oli +17 astetta eli aivan siedettävää. Avomerellä se on ollut +15 ja Pietarsaaressa jopa +20 astetta.

Tänäänkään ei ole montaa venettä näkynyt, aamupäivällä kolme purjevenettä, yksi kalastaja ja kaksi luotsivenettä. Ilma on hieno, aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta, pohjoistuulta 5-7 m/sek. Matkalla en muutamaan päivään ole enää malttanut lukea lainkaan, meri on niin hieno. Lisäksi on enemmän katsottavaa, kun on saaria.

Mikkelinsaarilta suuntasimme edelleen länteen Ritgrundetin majakkasaarelle. Tämän saaren puinen 19 m korkea majakka on rakennettu v. 1863. Se on Suomen ainoa pookista tehty merimajakka, ja se toimii nykyisin aurinkoenergialla. Ritgrundetissa on myös vanha luotsiasema, joka on nykyään venekerhojen hallinnassa. Saarella on varmaan miljoona kiveä, täällä kasvaa matalia koivuja, pihlajia ja katajia. Kalastajat käyttävät saarta edelleen tukikohtana. Tällä hetkellä täällä on vanha kalastaja kahden poikansa kanssa, lisäksi yksi muu huvivene. Lintuja on paljon, niin kuin Merenkurkussa yleensäkin. Olemme näneet meriharakoita, ruokkeja, erilaisia kahlaajalintuja, uikkuja ja yhden merikihun.

Iltapalaksi paistettiin lättyjä. Heinrich Böllin jälkeen olen alkanut lukea Grassin Peltirumpua.


Matkaa: 39 mailia (Mässkär - Ritgrund)