Päiväretki Porvooseen

Aamulla Helsingissä oli pilvistä ja vähän koleaakin, mutta päätimme lähteä pienelle päiväretkelle. Ajoimme Emäsaloon, soudimme saareen ja lähdimme liikkeelle. Aurinko rupesi pian paistamaan ja alkoi olla jopa kuuma. Lähdimme kohti Porvoota. Matkalla tuli paljon veneitä vastaan, purjeveneitä, isoja moottoriveneitä, pieniä pikaveneitä. Kapealla jokiväylällä liian nopeasti kulkevat veneet aiheuttivat epämiellyttävää keikkumista.

Ohitimme Haikon ja lähestyimme Porvoota. Kaupungin sisääntuloväylä on mukava. Rannoilla on paljon rakennuksia, uusia ja vanhoja omakotitaloja, huviloita ja mökkejä. Ohitimme Porvoon vierasvenesataman ja alitimme kaupunkiin johtavat sillat ja saavuimme vanhaan kaupunkiin. Siellä kiinnitimme veneen Jokikadun varrella olevan vanhan talon ranta-aitan laituriin.

Testasimme Eeron ja Elinan häitä varten matka-aikaa mökiltä Porvooseen sekä sitä, kuinka helppo on saada vene tähän laituriin. Samalla saimme tutustua viehättävään taloon, pihapiiriin ja eri-ikäisiin piharakennuksiin. Joimme isäntäväen kanssa kahvit ja läksimme taas liikkeelle. Hamarin rannassa tankattiin veneeseen 64 litraa polttoainetta.

Väylän varrella pysähdyimme porvoolaisen veneseuran rantaan Björkholmeniin.

Pidimme pienen ruokatauon, jonka jälkeen jatketttiin matkaa Haxalön kotisatamaan. Perille tulimme noin klo 18.

Matkaa: 24 mailia

Uuteen kotisatamaan

Sipoon Kaunissaari on sekä Karille että minulle tuttu lapsuus- ja nuoruusvuosilta. Koko saari on helsinkiläisten yhteinen telttailu- ja retkeilyalue, jonne pääsee mukavasti vuoroveneelläkin. Saaressa on kymmenkunta eri seurojen hallinnassa olevaa vanhaa puutaloa, kaksi retkeläisille tarkoitettua saunaa ja jopa ravintola. Nyttemmin saareen on rakennettu suuri satama sekä lisää vesipisteitä ja keittokatoksia. Saaressa käy myös kauppavene.

Yön aikana tuuli oli kääntynyt lounaistuuleksi ja voimistunut huomattavasti edellisestä päivästä. Merellä oli vaahtopäitä ja laineet olivat pitkiä ja korkeita. Päätimme kuitenkin mennä katsomaan vielä Söderskärin majakkaa, joka sijaitsee Kaunissaaresta suoraan etelään.

Olemme käyneet tällä saarella monta kertaa 1970-luvulla. Siihen aikaan saaressa ei ollutkaan paljoa kävijöitä. Täällä erikoisuutena on riippusilta, joka yhdistää kaksi luotoa toisiinsa. Söderskärin majakka on Suomen ainoa yksityisomistuksessa oleva majakka, jonne järjestetään nykyään mantereelta tutustumiskäyntejä. Saaren pohjoispuolella on pieni laituri, joten sinne kaiketi pääsee omallakin veneellä. Emme kuitenkaan rantautuneet, koska tuuli oli kohtalainen ja aikamme alkoi loppua.

Majakalta pääsimme ajamaan myötätuulessa, mikä olikin paljon mukavampaa. Aurinko paistoi edelleen. Ohitimme meidän ennestään hvyin tuntemamme Onaksen ja Emsalön saaret. Porvoon kaupungin sisääntuloväylää myöten pääsimme Haxalön saaren pohjoispuolelle. Sieltä ajoimme varovasti kiviä tähystellen Emsalön ja Haxalön väliin. Mökin rannassa seisoikin Vuokko jo meitä odottamassa. Vielä piti saada vene kunnolla kiinnitettyä uuteen kotisamaansa, ennen kuin lähdimme autolla kohti Helsinkiä. Ja näin päättyi tämä pitkä merimatkamme.

Matkaa: 19 mailia (Kaunissaari - Haxalö)

Koko matkamme Oulusta Porvoon Haxalön saareen kaikkine mutkineen oli 816 mailia. Aikaa käytimme matkaan 20 päivää, josta kolme kului Iniössä tuulensuojassa. Suorempaan ja nopeampaan olisi toki päässyt, mutta halusimme nauttia merielämästä ja kauniista ja vaihtelevasta saaristostamme sekä tutkia niin kiinnostavia majakoita ja pookeja.

Neljän majakan päivä

Taas oli vaihteeksi mukavaa nukkua sängyssä, vaikka kiinteä sänky vähän keinuttikin. Söimme yhdessä emäntiemme kanssa loman runsaimmman aamiaisen ja sitten Sanna vei meidät autolla Tammisaaren vierasvenesatamaan. Ennen merelle lähtöä tankattiin yhteensä 62 litraa. Ilma oli lupaava heti aamusta alkaen. Tuulta oli etelästä ja lounaasta 3-5 m/sek., mikä sopi meille oikein hyvin. Lähdimme ajamaan sisintä saaristoväylää myöten itäänpäin. Liikkeellä oli paljon veneitä, joista useimmista emme juurikaan välittäneet, mutta eräs pieni höyryalus valloitti meidän kaikkien sydämet.

Inkoossa nähtiin pitkästä aikaa tuulimylly. Perämerellä paljon liikkuneina ihmettelemme suuresti keskusteluja, mitä Etelä-Suomessa käydään tuulimyllyistä. Suuressa osassa Perämeren satamista on useita tuulimyllyjä. Olemme nukkuneet niiden juuressa lukemattomia kertoja, eivätkä niiden aiheuttamat äänet ole hiukkaakaan häirinneet. Emme myöskään ole koskaan nähneet kuolleita lintuja myllyjen juuressa. Tuulivoima on uusiutuvaa energiantuotantoa parhaimmillaan.

Jatkoimme matkaa Barösundiin, joka on mukava veneväylä Inkoon saaristossa. Väylä on paikoin kapea ja sitä reunustavat korkeat kalliot. Rannoilla on paljon vanhoja ja uusia kesähuviloita. Barösundin Orslandetin saarella kävimme vierasvenesatamassa kahvilla.

Aurinko heloitti edelleen kirkkaana. Enää ei voinut luottaa aurinkovoiteiden tehoon, oli pakko pukea enemmän vaatteita suojaamaan ihoa auringon polttavilta säteiltä. Emma ohjaisi venettä suurimman osan matkaa.

Porkkalan selän ylitys tuntui aikanaan pitkältä matkalta, nyt se oli leikintekoa Perämeren selkiin verrattuna. Porkkalan eteläpuolella kävimme katsomassa Porkkalan majakkaa, joka on monille tuttu mm. Raid-elokuvasta. Se on vaikuttavannäköinen punaiseksi maalattu teräsbetoninen linnake, joka kohoaa jylhänä pienellä kallioluodolla keskellä merta. Majakka on rakennettu v. 1920.


Aurinko paistoi kuumasti edelleen, mutta uimaan ei haluttu mennä, koska meressä oli sinilevää. Vähän lähempänä mannerta leväesiintymät loppuivat. Päätimme pitää ruoka- ja uimatauon pienellä kallioluodolla, jonne laitoimme veneen kiinni. Kiinnityksen yhteydessä Kari meinasi liukastua mereen, mutta jäi onneksi housuistaan veneeseen kiinni. Housut pysyivät ehjänä, eikä kippari edes kastunut. R

Ruokapaikalta meillä oli hienot näkymät vastapäätä olevaan Rönnskärin majakkaan. Tämä majakka on varsin korkea, peräti 48 m maanpinnasta. Rönnskärille rakennettiin majakka jo v. 1800, mutta venäläiset räjäyttivät sen Suomen sodassa. Nykyinen majakka on vuodelta 1822.

Matka jatkui kohti Helsinkiä saaristoväylää myöten. Vastaan tuli mutkaisella väylällä valtava Ruotsinlaiva, ohituspaikalla siirryimme sovinnolla väylän reunamille. Kauempaa näimme monta isoa laivaa, jotka olivat matkalla Ruotsiin tai Viroon.

Helsingin edustalla kävimme katsomassa Harmajan majakkasaarta, joka olikin ennestään tuttu paikka. Majakka sinänsä on aika vaatimattoman näköinen verrattuna moniin muihin. Se on rakennettu v. 1883. Harmajan rannassa oli useita luotsiveneitä.

Helsinkiin on juhlallista tulla Kustaanmiekan salmen kautta. Samalla voitiin ihailla Suomenlinnan linnoitussaarta, jonka kirkon torniin on 1920-luvulla sijoitettu yhdistetty meri- ja lentomajakka.

Kauppatorin rannassa olimme sopineet Eevan kanssa tapaamisen klo 21. Saavuimme aivan ajallaan pitkin auringonsiltaa tapaamiseen. Matkalaisemme jäivät maihin jalat horjuen. Vaikka ei ollutkaan paljoa tuullut koko päivänä, pitkä aika veneessä sotkee kuitenkin tasapainoaistin.

Helsingistä lähdimme vielä Hevossalmen kautta hämärtyvässä illassa itäänpäin. Veneitä ei juurikaan enää näkynyt, liikenne tuntui kokonaan loppuvan Helsingin itäpuolella.

Noin klo 23 saavuimme Sipoon Kaunissaaren satamaan, jonne jäimme yötä. Tämän päivän matka oli pisin, mitä olemme tehneet, myös ajallisesti.

Matkaa: 84 mailia (Tammisaari - Kaunissaari)

Kuohuviiniä aamusta iltaan

Tänään aamulla heräsin kolmiääniseen sulosointuiseen kuorolauluun ja aamiaiseksi sain mm. kuohuviiniä. Aamiaispöytään oli löytynyt myös kukkia, vaikka satamasaaremme ei olekaan mikään varsinainen kukkasaari. Aamiaisen jälkeen mentiin taas uimaan. Sen jälkeen kuljettiin luontopolkua pitkin ympäri kallioista Modernmagenia, josta kuitenkin löytyi mm. sisäjärvi ja jopa suoluontoa.

Metsässä näimme yhtäkkiä nuoren valkohäntäpeuran, joka hetken meitä katseltuaan pakeni kallioiden taakse. Valitettavasti emme ehtineet kuvata tätä kuparinruskeata jalonnäköistä eläintä.

Koska aamu oli niin leppoisa, istuskelimme vielä pitkään veneessä saaren rannalla ja menimme jopa uudelleen uimaan. Nyt vesi oli jo +20 astetta.

Vihdoin käynnistimme koneen ja suuntasimme keulan kohti Jussarön majakkaa, jonka halusimme ehdottomasti nähdä. Majakan pohjoispuolella on iso Jussarön saari, jossa on venesatamakin, mutta emme poikenneet sinne. Majakka oli alunperin Jussarön saarella, jonne se oli rakennettu v. 1891. Torni oli kuitenkin huonosti suunniteltu ja se purettiin 1920-luvun alussa. Uusi teräsbetoninen majakka rakennettiin v. 1922 hieman Jussarön saaren eteläpuolelle.

Kun olimme kuvanneet majakan, lähdimme suuntamaan Tammisaareen päin. Matkalla näimme ilmeisesti merikotkan tai jonkun muun erittäin suuren linnun, jota kaksi hyvin ärhäkkää lokkia ahdisteli. Tuuli kävi etelästä, 2-5 m/sek, aurinko paistoi taivaan täydeltä. Välillä hyppäsimme Emman kanssa mereen viilentymään. On ihanaa hypätä veneen laidan yli veteen, jossa pohja on n. 50 metrin syvyydessä.

Tammisaaren satamaan tulimme vähän vaille viisi, mikä olikin hyvä ajoitus, koska meillä oli tapaaminen tasan klo 17. Sanna-serkku tuli hakemaan meitä heidän perheensä kesäkotiin Snappertunaan syömään ja saunomaan.

Olimme aivan kuumissamme, ja viileä kuohuviini maistuikin meille erinomaisen hyvin. Nautimme mainion päivällisen, jonka jälkeen oli ihanaa istuskella terassilla Airin, Sannan ja Sonjan kanssa ja odotella saunan lämpiämistä. Ja saunasta taas uimaan, vesi oli +21,5 astetta!

Matkaa: 27 mailia (Modermagen - Jussarö - Tammisaari)

Matka jatkuu Suomenlahdelle

Taalintehtaan satama ei meitä oikein innostanut: levoton paikka ja liikaa isoja veneitä. Satamassa oli toki se hyvä puoli, että meillä oli mahdollisuus päästä aamulla saunaan ja suihkuun.

Matkamme jatkui vaihteeksi etelän suuntaan, koska halusimme päästä Rosalan saareen katsomaan hiidenkirnuja. Ne löytyivätkin helposti sataman läheltä. Hiidenkirnuja on saaressa pienellä alueella yhteensä seitsemäntoista. Ne sijaitsivat metsän keskellä kalliolla ja olivat kooltaan aika pieniä. Osa oli aivan peräkkäin. Emma mittasi niiden syvyyttä ja totesi, että ne saattoivat olla yli parin metrin syvyisiä. Metsästä löysimme kesän ensimmäisiä mustikoita.

Rosalasta jatkoimme matkaa itäänpäin. Tuuli oli melko leppoista, 5-8 m/sek. Ilma oli pilvinen ja välillä vähän sataa ripotteli. Matkalla pidimme pienen saaren luona ankkurissa ruokatauon, syötiin sienikeittoa, joka tosin oli tehty kuivatuista sienistä. Tuuli vähän voimistui ja kävi vastaiseksi. Veneitä kulki tällä hyvin suositulla väylällä jatkuvasti molempiin suuntiin. Se on hyvin häkellyttävää, kun on tottunut liikkumaan Perämeren autiudessa. Tuntuu mukavalta, että etelässäkin veneilijöillä on edelleen tapana tervehtiä toisiaan.

Hankoniemen eteläpuolella kävimme katsomassa Russarön majakkaa. Se sijaitsee puolustusvoimien saarella, eikä sinne siis ole tavallisilla kulkijoilla asiaa. Saarella näkyi tykkejä ja muita sotilaallisia varusteita. Majakka on komea, tiilestä ja graniitista tehty rakennus, ja se on valmistunut v. 1863.

Hangon ja Russarön välissä on toinenkin majakkasaari, nimittäin Gustavsvärn. Sen majakka on varsin uusi, valmistunut v. 1951. Paikan tekee kiintoisaksi se, että pieni saari on vanha rauniosaari, jossa on jäänteitä v. 1789 rakennetuista linnoituslaitteista. Englantilaiset räjäyttivät nämä linnoitukset Krimin sodassa. Vuonna 1870 luodolle rakennettiin majakka, joka myöhemmin purettiin uuden majakan tieltä.

Hangon satamassa oli paljon vierasveneitä, kuten varmaan on aina heinäkuussa. Meillä ei kuitenkaan ollut ongelmia saada paikkaa, koska tilaa on runsaasti. Teimme pienen kävelyretken kaupungin keskustassa, kuljimme pitkin Bulevardia, kävimme kirkossa ja ihastelimme kauniita puuhuviloita. Kävimme myös katsomassa Hangon Kasinoa. Satamaan tullessa oli taas nälkä ja söimme oikeaa retkiruokaa eli paistoimme makkaraa.

Vaikka Hanko on oikein viehättävä kaupunki, emme kuitenkaan halunneet viettää toista yötä peräkkäin isossa satamassa, vaan lähdimme vielä eteenpäin.

Hangon ympärillä olevat saaret ovat aika erilaisia kuin Saaristomeren saaret. Täällä on paljon laakeita kalliosaaria, joissa ei näytä kasvavan juuri mitään. Monilla luodoilla istui valtavia määriä merimetsoja aivan toinen toisensa kyljessä. Merimetso ei todellakaan ole mikään kaunis lintu.

Jostain syystä kaikilla oli taas nälkä ja niin paistoimme matkalla lättyjä. Navigointi oli välillä aika hankalaa, koska meillä on kymmenen vuotta vanhat merikortit, jotka eivät kaikilta osin pitäneet paikkaansa. Karin ja Emman hyvällä yhteistyöllä löysimme kuitenkin aina oikealle väylälle. Rantauduimme Tammisaaren kansallispuistoon kuuluvalle Modermagenin saarelle, jossa saimmekin hyvän rauhallisen paikan pienessä lahdenpoukamassa. Merivesi täällä on 19 astetta, joten aamu-uinti on varma juttu.

Matkaa: 56 mailia (Taalintehdas - Modermagen)

Taas aurinko hellii kulkijoita

Aamu alkoi taas reippaasti uinnilla. Nyt mentiin uimaan suoraan veneestä, koska rannassa ei ollut mitään sopivaa paikkaa. Muuten satama on aika mukava, lähellä on kauppa ja roskis, myös vettä ja polttoainetta on saatavilla. Ainoa ongelma on, että huussi on kahdensadan (200m!) päässä.

Kävimme tutustumassa vanhassa koulussa olevaan nuorten kuvataideopiskelijoiden näyttelyyn. Siinä kerrottiin Nötön historiasta ja nykyisyydestä. Saarella on parhaimmilaan asunut yli 200 ihmistä, nykyisin ympärivuotisia asukkaita on yhdeksän. Rannassa kalastaja oli paraikaa savustamassa kaloja ja päätimme jäädä odottamaan niiden valmistumista. Söimmekin välipalaksi vastasavustettuja ahvenia saaristolaisleivän kanssa. Sen jälkeen tankkasimme (46 litraa) ja taas matkaan.

Aurinko porotti tosi kuumasti ja meri oli lähes peilityyni. Vettä oli veneen alla 99 metriä enimmillään tai voi olla, että enemmänkin, mutta ei huomattu katsoa. Oli niin kuuma, että pysäytettiin kone keskellä selkää ja hypättiin laidan yli mereen. Vedessä näkyi vähän sinilevää, mutta päätimme olla välittämättä siitä. Uinnin jälkeen keitetiin kahvit ja syötiin loppuun Annan tekemä maustekakku.

Seuraava tutustumiskohteemme oli Gullkronan saari. Siellä on aiemmin ollut hyvin suosittu vierasvenesatama, mutta nykyään saari on pelkkä käyntisatama. Gullkronassa on ollut luotsitoimintaa 1770-luvulta alkaen aina 1920-luvulle asti. Saaren korkeimmalle kalliolle on rakennettu v. 1887 pieni soma luotsitupa, joka on nyt entisöity luotsimuseoksi. Saaressa on jäljellä vuodelta 1859 peräisin oleva tuulimylly, joka myös on entisöity hyvään kuntoon. Saarta ylläpitää Eva Eriksson, jonka isoisoisä on toiminut saaressa luotsina. Saaressa on myös kahvila ja kirpputori sekä lapsille tarkoitettu seikkailupolku.

Gullkrona oli viehättävä tutustumiskohde. Usein saaristossa tuntuu, että kukat ovat kirkkaampia väreiltään kuin mantereella. Gullkronassa keltaiset ranta-alpit ja punavioletit puna-apilat, horsmat ja erilaiset kellokukat suorastaan häikäisivät silmää.

Gullkronasta lähdettyä ohitimme pian pienen Spelharun pookin, joka on rakennettu v. 1880. Pooki on väritykseltään erikoinen: kolmelta sivulta se on alhaalta valkoinen ja yläosaltaan musta ja yhdeltä sivultaan punainen. Pookisaarelle ei veneilijöillä ollut asiaa, linnut olivat vallanneet sen asuinpaikakseen.
Jatkoimme matkaa kirkkaassa auringonpaisteessa. Yösatamaksi valitsimme Taalintehtaan vierasvenesataman, jonne saavuimme seitsemän aikoihin. Kävimme rantakuppilassa satamakaljalla ja sitten teimme ruokaa. Jälkiruokana oli taas kerran annosrommi ja tummaa suklaata. Aurinkoinen päivä ramasikin jo aika lailla. Kaikki asettuivat lukemaan kirjoja.

Lukeminen on minulta tällä reissulla jäänyt aika vähiin. Bloggaaminen ja etenkin kuvien laitto blogiin vievät oman aikansa. Tämän kesän lomalukemisina on ollut kaunokirjallisuuden klassikkoja eri maista. Grassin Peltirummun kanssa meni viikko, jostain syystä se ei innostanut minua. Nyt on vuorossa Faulknerin Villipalmut, josta pidin kovasti kolmekymmentä vuotta sitten. Veneellä pitää aina olla mukana paljon kirjoja. Meillä on majakkakirjan, satamaoppaitten ja merikorttien lisäksi kasvikirja, lintukirja, sääopas, Suomen arkkitehtuuriopas sekä kymmenkunta romaania. Merellä on niin kosteaa, ettei kirjaston kirjoja kuitenkaan uskalla ottaa mukaan. Onneksi ainakin minulla on niin huono muisti, että voin lukea samoja omia kirjojani aina uudestaan.

Matkaa: 36 mailia (Nötö - Taalintehdas)

Kaukana merellä

Aamu koitti viileänä ja utuisena. Kävimme silti virkistävällä aamu-uinnilla meressä. Aamiaisen jälkeen tutkimme saarta vähän tarkemmin. Kävelimme luontopolkua pitkin saaren toiselle reunalle. Myös tässä saaressa näimme lampaita. Niityllä oli monenlaisia kukkia, mm. aurankukkia ja kurjenpolvia. Saaren toisella puolella oli laajoja kallioita, joista aukeni näkymä laajalle ulapalle.

Heikossa vastatuulessa lähdimme Utön majakkasaarta kohti. Utössä on Suomen ensimmäinen majakka, joka rakennettiin alunperin v. 1753. Puinen majakka paloi Suomen sodan aikoihin v. 1809 ja tilalle rakennettiin uusi kivinen majakka v. 1814.
Utössä näimme paljon valtavankokoisia merilokkeja ja ison vihreän rupisammakon, lisäksi näimme käärmeennahan. Majakan seinällä oli pääskysenpesä, josta kurkotti ulos kaksi uteliasta poikasta. Utön saarella asuu vakituisesti ihmisiä. Saarella on koulu ja kirjasto, majatalo, ravintola ja kauppa. Satamassa oli parikymmentä venettä, mutta väkeä käy saarella myös vuoroveneillä.
Saaren kivetyillä pikkukaduilla ja kujilla liikkuikin kymmeniä matkailijoita ihastelemassa saaren erikoista tunnelmaa ja kauas horisonttiin ulottuvaa merta.
Utössä söimme välipalaa ja lähdimme sitten jatkamaan kohti Jurmon saarta. Matkalla kävimme kuvaamassa pientä puista pookia Lill Gråharulla. Pooki on rakennettu v. 1856.

Tuuli oli voimistunut ja oli puuskittain ehkä 12 m/sek. Vene keikutti jonkin verran sivutuulessa. Matka meni hyvin, mutta Jurmon saareen rantauduttaessa oli hieman ongelmia. Tuuli oli noussut niin, että oli todella vaikea saada venettä kiinni. Rannassa oli ehkä kolmekymmentä venettä, enimmäkseen isoja purjeveneitä.

Satamassa on pieni kahvilakauppa, josta kävimme ostamassa savukalaa. Kaupan erikoisuutena olivat sadat seinillä ja katoissa koristeena olevat erilaiset pullot. Pulloissa olleita juomia ei kahvilassa kylläkään myyty.

Sataman tuntumassa on myös luontokeskus, jossa kerrotaan saaren historiasta ja nykypäivästä ja erityisesti saaren omaleimaisesta luonnosta. Jurmo on pitkänomainen kivinen saarirykelmä, jossa ei kasva paljoa puita. Varsinainen kylä sijaitsee reilun kilometrin päässä vierasvenesatamasta.
Tie sinne kulkee kivistä polkua myöten. Vain Kari lähti tutkimaan kylää. Jurmon vanha kirkko on maalattu ulkoa valkoiseksi. Se ei ole mitenkään erityisen kaunis, mtta sen sijaan sisällä riippuva laiva on poikkeuksellisen komea. Jurmon kirkko on rakennettu v. 1846.

Jurmosta jatkoimme pohjoiseen kohti Nötön saarta. Nyt etelätuuli oli meille oikein sopiva ja aurinkokin lämmitti mukavasti takaapäin. Nötön satamaan oli rantautunut suuri hollantilainen purjelaiva, jossa ilmeisesti oli kippareina vain yksi pariskunta. Muuten satamassa oli kymmenkunta venettä, joissa yhden miehistö innostui epävireiseen musisointiin laulaen ja tuubaa ja kitaraa soittaen. Nötön satamassa söimme samantien Jurmosta ostamaamme kalaa ja uusia perunoita. Illalla vielä kävimme katsomassa Nötön kylää ja vanhaa kirkkoa. Punaiseksi maalattu kahdeksankulmainen puukirkko on rakennetteu v. 1756. Sitä ei valitettavasti päässyt sisälle katsomaan.
Vaikka olemme edelleen ulkomerellä, tämä saari muistuttaa luonnoltaan sisäsaaristoa esim. Seilin saarta. Luonto on vihantaa, on paljon ruusuja ja jaloja lehtipuita esim. vaahteroita.

Matkaa: 39 mailia (Brunskär - Utö - Jurmo - Nötö)

Kohti uusia ihmeitä

Aamulla tankkasimme Ruissalon satamassa 46 litraa ja sitten ajoimme Turkuun Aurajoen rannan vierassatamaan hakemaan Annaa ja Emmaa. Turkuun on mukava tulla veneellä, kaupunki näyttää joelta katsottuna komealta. Satamassa on paljon katsottavaa, mm. isoja purjelaivoja kuten Suomen Joutsen. Aurinko paistoi tosi kuumasti kaupungissa, ja lähdimmekin saman tien liikkeelle.

Leuto tuuli viilensi mukavasti veneessä. Turun kaupungin eteläpuolella olevassa Ruisalossa ja muissa lähisaarissa näimme monia toinen toistaan hienompia vanhoja puuhuviloita ja uimahuoneita. Hyvä sää oli houkuttanut liikkeelle runsaasti veneilijöitä. Airiston selällä näimme yhtä aikaa jopa 50 venettä, mikä on enemmän kuin koko ensimmäisenä matkaviikkonamme yhteensä.

Päätimme matkata ensiksi Seilin saarelle, jonne oli parin tunnin matka. Saareen sijoitettiin 1600-luvulta alkaen spitaalisia sekä myöhemmin mielisairaita. 1800-luvun loppupuolelta alkaen Seiliin sijoitettiin vain naisia, potilaita oli 1960-luvun alkupuolelle saakka. Sen jälkeen saari rakennuksineen on ollut Turun yliopiston hallinnassa. Saaren tunnelmallinen puukirkko on rakennettu v. 1733.

1800-luvun puolivälissä rakennettiin sairaalan päärakennus, jonka suunnitteli klassisen tyylin mukaisesti Turun kaupungin arkkitehti.

Puisen föörin talon on puolestaan suunnitellut C.L. Engel.
Saaren luonto on hyvin monipuolinen ja vehmas ja saari onkin nykyään suosittu retkeilykohde.

Matkamme jatkui Seilistä Nauvon ja Korppoon saaristoon. Väylät on viitoitettu selkeästi. Saaristomerellä viitoituksessa käytetään paljon erilaisia kummeleita, jotka ovat valkoiseksi maalattuja kivikasoja saarten kärjissä. Monin paikoin näimme myös hauskannäköisiä loistoja.


Matkasuunnitelmissamme oli mennä katsomaan Bredskäretin pookia, mutta päätimme kuitenkin luopua tästä ajatuksesta. Muut eivät lainkaan innostuneet, kun näytin muille Suomen majakat -kirjasta, millainen vaatimaton puuhökkeli pooki on. Lähdimme sen sijaan kohti Brunskäriä, jonka retkisatamaan ajattelimme yöpyä. Saari sijaitsee Korppoon kunnassa aika kaukana ulkomerellä. Emme tienneet tästä satamasta etukäteen muuta, kuin että siellä on sauna. Valinta oli mainio, vaikka ensituntuma saareen olikin outo: rannalla ei näkynyt ketään, mutta laiturilla olevat pöydät olivat täynnä oluttölkkejä. Myöhemmin kävi ilmi, että tällä kaukaisella saarella joku vietti 30-vuotisjuhliaan. Kuulimmekin illalla myöhemmin aina välillä laulua saaren toiselta puolen. Saaressa oli kaksi vierassaunaa, joita kävijät saivat itse lämmittää. Taas saimme nauttia hyvistä löylyistä ja uimisesta. Harvoin on ollut yhtä hienoja maisemia saunan ikkunasta kuin täällä: vain merta, kallioita ja lokkeja.

Vielä illallakin ilma oli aurinkoinen ja aika lämmin, edellisten päivien sateesta ja tuulesta tuntuu olevan jo tosi kauan aikaa.

Matkaa: 45 mailia (Ruissalo - Brunskär)