Virolaisista vierasvenesatamista

Olemme nyt reilun viikon aikana tutustuneet peräti 11 virolaiseen venesatamaan. Luonnonsatamissa emme ole käyneet. Viron rannikot ovat aika kivisiä, eikä luonnonsatamia ole merkitty merikarttoihin. Meillä on ollut paljon nähtävää virallisissakin vierasvenesatamissa, joten olemme tyytyväisinä tutustuneet niihin. 

Vierailemamme satamat ovat varsin erilaisia keskenään. Niiden käytännöt jossain määrin poikkeavat suomalaisista satamista. Suurin osa satamista vaikuttaa olevan yksityisiä, joko yksittäisen toimijan omistamia tai sitten isomman omistajan, kuten SLmarinasin hallussa. Satamamaksu on useimmiten ollut 20 e/yö, kallein maksu oli Tallinnassa 35 e/yö ja halvin Pranglissa 10 e/yö. Kaikkialla muualla paitsi Pranglissa on ollut vesivessa, vettä ja sähköä (jota emme kylläkään tarvitse). Vessojen sijoittelu sen sijaan on ollut mysteeri. Ne sijaitsevat yleensä aika kakana venneistä: pisimmillään vessaan oli matkaa yli 300 m (Naissaaressa). Onko niin, että nykyään kaikissa veneissä (paitsi meillä) on veneessä vessa? On aika pitkä matka lähteä yöllä kulkemaan vessaan 300 m ja vielä takaisin sama matka! Meidän kannattaa kyllä miettiä tarkkaan, mitä illalla juodaan.

Useimmissa satamissa löytyy suihkutilat. Jossakin paikoin niiden sijoittelu on kyllä hämmästyttänyt. Satamasta saattaa löytyä kaksi suihkua, mutta ne ovat samassa tilassa, eikä niihin ole lukollista ovea. Yleensä ventovieraat miehet ja naiset eivät halua mennä samaan tilaan yhtä aikaa suihkuun. Suihkusta saattaa olla myös erillinen maksu satamamaksun lisäksi. Monissa satamissa on vuorattavissa erikseen sauna.

Pesukone on löytynyt varsin monesta satamasta. Sen sijaan kuivausrumpua emme ole nähneet, emmekä myöskään minkäänlaista tilaa, jonne voisi ripustaa vaatteita kuivumaan. Astioiden peseminen ei ilmeisesti ole tullut virolaisten vierasvenesatamien suunnittelijoiden mieleen. Käyttävätkö useimmat veneilijät kertakäyttöastioita vai tiskaavatko kaikki veneissään, jolloin tiskivedet lasketaan suoraan mereen? Meidän lisäksemme ei ole näkynyt missään ketään, joka olisi kantanut pesuvadeissa tiskit rannalle, tiskannut siellä ja heittänyt pesuvedet maalle. Eräästä hienosta suuresta purjeveneestä vanhempi rouva kyllä katseli hommiamme hyväksyvästi ja totesi, että näinhän pitäisi kaikkien tehdä. Meidän tapauksessamme välttämättömyydestä on kyllä tullut hyve, koska veneessämme ei ole tiskimahdollisuutta ja vettäkin kanistereissa mukana vain parikymmentä litraa, eikä sillä vesimäärällä kyllä tiskaamaan ruveta.

Vierasvenesatamissa ei ole juuri missään ollut veneilijöille yhteisiä tiloja, ei sisällä eikä ulkona. Grillikatoksia olemme nähneet vain kerran ja nekin olivat hieman varsinaisen satamaalueen ulkopuolella. Sen sijaan useimmissa paikoissa on heti satamarakennuksessa jonkinlainen baari tai ravintola.

Vaikka olenkin kirjoittanut satamien puutteista, olemme pitäneet kovasti lähes kaikista paikoista, joissa olemme käyneet. Satamien sisääntuloväylät on selvästi merkitty, jokaiseen satamaan on mahtunut ja kaikkialla on ollut siistiä. Vironkieltä taitamatonkin selviää hyvin joko suomenkielellä tai englannilla. Yleensä satamissa on ympärivuorokautinen vartiointi. Illalla on varsin rauhallista, satamissa ei ole ulkopuolisia kulkijoita.