Junaongelmia Naissaarella

Aamulla päätimme tehdä retken saareen. Mukaan pakattiin asianmukaisesti mehua, keksiä, karkkeja, kirjat, pyyhkeet, aurinkorasva, hyttysmyrkky ja muuta tarpeellista. Sopivasti satama-alueelle tulikin pieni juna, jolla voisimme päästä lähemmäksi saaren eteläosaa. 

Junamatkailu oli varsinainen seikkailu. Meitä oli kyydissä kymmenisen matkustajaa. Kapea raide kulki tiheän metsän halki, melkein ruusupuskien ja saniaisten läpi. 

Kotvan ajeltuamme tultiin risteykseen, jonka jälkeen matka jatkui peruuttamalla. Vauhti kiihtyi ehkä juoksuvauhdiksi, kunnes tapahtui katastrofi: vaunu putosi kiskoilta. Ei muuta kuin pois junasta ja kaikki nostamaan vaunua takaisin raiteille. Ja taas matkaan. Valitettavasti moottori lopetti toimintansa vähän ennen määräasemaa. Mutta hätä ei ole tämännäköinen. Miehet joutuivat työntämään junaa, kun naiset istuivat kyydissä. 

Pääteasema oli merkillinen kahvila keskellä metsää. Joimme siellä oluet mielen tasaannuttamiseksi. Kahvilan läheisyydessä oli useita rakennuksia, joista joidenkin edessä oli koristeena miinoja.

Junamatkan jälkeen kävelimme katsomaan saaren kirkkoa ja hautausmaata, jonne oli haudattu saarelaisia parin sadan vuoden ajan. Kävimme myös linnnoituksella, mutta siitä oli jäljellä vain maastossa olevia kumpareita. 

Ennen satamaan paluuta päätimme vielä käydä katsomassa eteläkärjen majakkaa, josta oli hieno näkymä Tallinnaan. Majakalta oli pitkä tarpominen pitkin upeaa hiekkarantaa. Aurinko paistoi kuumasti ja niinpä kävimme välillä meressä virkistäytymässä. Se oli ihanaa.