Taas kovaa tuulta, pärskeitä ja sadetta

Söimme veneessä tavanmukaisen aamiaisen: teetä, mehua, leipää, leikkeleitä, vihanneksia, hilloa ja kaurapuuroa. Pöytänä on moottorilaatikon kansi, joka muuttuu ruokapöydäksi pöytäliinan myötä.

  
Lähdimme Tallinnasta vihdoin puolen päivän jälkeen. Ensimmäinen kohteemme oli Lohusalun satama parikymmentä merimailia Tallinnasta länteen. Satama oli varsin hieno, hyvät suihkut ja vessat ja rannassa ravintola. 

Söimme myöhäisen lounaan ja mietimme, mitä tehdä. Säätiedotus lupasi perjantaille sellaista tuulta, ettei merelle ole järkeä lähteä. Jäämmekö Lohusaluuun vai jatketaanko seuraavaan satamaan, jonne jäisimme sitten perjantaiksi? 

Viiden maissa päätimme kuitenkin lähteä liikkeelle. Nyt kohteena oli Dirhami, jonne kestää meidän veneellämme nelisen tuntia. Ensimmäiset pari tuntia meni mukavasti, vähän satoi, mutta tuuli oli siedettävä ja aallokkkokin sellainen, että voitiin keitttää venekahvit. Ilma oli pilvinen, mutta välillä aurinko hieman pilkisti pilvien raoista ja hopeoi kauniisti meren pinnan.

Illansuussa tuuli kuitenkin yltyi ja alkoi myös sataa, joten loppumatka meni melkoisessa höykytyksessä. Dirhamiin tulimme yhdeksältä. Kun saatiin vähän kuivaa ja lämmintä ylle, kävimme tutkimassa sataman fasiliteetit. Satama on todella erikoisen näköinen, edessä ensin valtavia hiekkakasoja ja jättimäinen varastorakennus. Vieressä oli kuitenkin mukava pieni huoltorakennus, jossa huippusiistit vessat ja suihkut sekä ravintola. 

Joimme satamakaljat terassilla, jolla sanotaan olevan Viron kaunein merinäköala. Näin varmaan onkin, meri ja sen yllä auringon viimeiset säteet pilvien välistä olivat hyvin vaikuttavat.