Aamupäivällä lähdimme kohti Tallinnaa. Tuuli oli laantunut sunnuntaista, mutta puhalsi edelleen aika navakasti lounaasta. Meitä se ei kovasti haitannut, mutta sen verran kuitenkin, ettei kahvia voitu matkan aikana keittää.
Ensimmäinen kohteemme oli Piritan satama, joka sijaitsee joitakin
kilometrejä Tallinnan keskustasta pohjoiseen. Satama taidettiin rakentaa tai
ainakin kunnostaa olympialaisia varten. Satama oli aika ankea paikka, vessa
toki löytyi ja roskis, mutta siinäpä se melkein olikin. Vieressä oli alue myös
karavaanareita ja telttailijoita varten. Ei kuitenkaan ollut mitään mukavia
tiloja ei ulkona eikä sisällä, joissa olisi voinut oleskella. Satamassa oli
kuitenkin kymmeniä isoja vierasveneitä. Saimme onneksi polttoainetta ja
pääsimme käymään kaupassa. Aivan sataman läheisyydestä löytyi valtava
supermarket, josta saatiin ostettua mm. hyviä virolaisia leivonnaisia.
Piritasta jatkettiin matkaa niin, että kierrettiin katsomassa
Tallinnaa mereltä käsin. Tallinnasta lähtevä laivaralli on aivan ällistyttävää katsottavaa, tunnissa satamasta lähtee useita jättilaivoja.
Varsinainen kohteemme oli Naissaari, joka on suuri saari Tallinnan edustalla. Saari oli aiemmin armeijan käytössä, mutta nyt sinne on rakennettu mukava vierasvenesatama matkailijoita varten. Pääsimme vihdoin suihkuun ja pesemään pyykkiä. Suojaisessa satamassa oli lähes parikymmentä venettä, melkein kaikki purjehtijoita. Eivätkö moottoriveneilijät käy ollenkaan Virossa? Kuvassa on tosin satama muuten tyhjä lukuunottamatta muutamia paikallisia veneitä.
Vähän vielä tietoja Naisaaresta. Saari on noin 11 km pitkä ja 4 km leveä. Saaren satamasta on suora näkymä kaukana häämöttävään Tallinnaan.
Saaren asukkaat ovat aikoinaan tulleet Ruotsista ja Suomesta. Ammatiltaan he olivat kalastajia, luotseja, hylkeenpyytäjiä, merimiehiä ja salakuljettajia. Toisen maailmansodan jälkeen asukkaat joutuivat muuttamaan saarelta. Sinne perustettiin miinatehdas, jonka jälkiä vieläkin näkyy saarella monin paikoin, sillä miinoja on koristeina mitä kummallisimmissa paikoissa. Tehtaan vuoksi saarella on myös kapearaiteinen rautatie. Nykyään saarella on kuulemma kolme vakituista asukasta. Saari on hyvin suosittu virkistyaslue tallinnalaisille. Laivavuoroja tulee päivittin useita ja saarella on paljon on merkittyjä kävelyreittejä. Saarella on myös pari ravintolaa, joista emme kuitenkaan voineet ymmärtää, kuinka ne voivat pysyä pystyssä. Luonnoltaan saari on vehreä, tiheitä metsiä, upeita kukkaniittyjä, kilometrien pituisia hiekkarantoja.
Varsinainen kohteemme oli Naissaari, joka on suuri saari Tallinnan edustalla. Saari oli aiemmin armeijan käytössä, mutta nyt sinne on rakennettu mukava vierasvenesatama matkailijoita varten. Pääsimme vihdoin suihkuun ja pesemään pyykkiä. Suojaisessa satamassa oli lähes parikymmentä venettä, melkein kaikki purjehtijoita. Eivätkö moottoriveneilijät käy ollenkaan Virossa? Kuvassa on tosin satama muuten tyhjä lukuunottamatta muutamia paikallisia veneitä.
Vähän vielä tietoja Naisaaresta. Saari on noin 11 km pitkä ja 4 km leveä. Saaren satamasta on suora näkymä kaukana häämöttävään Tallinnaan.
Saaren asukkaat ovat aikoinaan tulleet Ruotsista ja Suomesta. Ammatiltaan he olivat kalastajia, luotseja, hylkeenpyytäjiä, merimiehiä ja salakuljettajia. Toisen maailmansodan jälkeen asukkaat joutuivat muuttamaan saarelta. Sinne perustettiin miinatehdas, jonka jälkiä vieläkin näkyy saarella monin paikoin, sillä miinoja on koristeina mitä kummallisimmissa paikoissa. Tehtaan vuoksi saarella on myös kapearaiteinen rautatie. Nykyään saarella on kuulemma kolme vakituista asukasta. Saari on hyvin suosittu virkistyaslue tallinnalaisille. Laivavuoroja tulee päivittin useita ja saarella on paljon on merkittyjä kävelyreittejä. Saarella on myös pari ravintolaa, joista emme kuitenkaan voineet ymmärtää, kuinka ne voivat pysyä pystyssä. Luonnoltaan saari on vehreä, tiheitä metsiä, upeita kukkaniittyjä, kilometrien pituisia hiekkarantoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti