Perjantaiaamuna lähdimme Eismasta yhdentoista aikoihin. Taivaalla näkyi joka puolella synkkiä pilviä, kaukaa kuului ukkosen jyrinää ja välähti salamoita. Tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme Vergiin, joka on aikoinaan ollut hyvin suosittu vierasvenesatama.
Yksi sataman suuria houkutuksia on ollut Superalko, joka ei ollut enää toiminnassa. Satamaan oli rakennettu uusia laitureita, paikalla oli meidän lisäksemme yksi vierasvene. Rannassa oli ravintola, jossa oli paikkoja varmaan parille sadalle vieraalle.
Niemen kärjessä oli kaunis pieni majakka. Majakalle
johtavalla tiellä näkyi vanhoja kuorma-autoja ja kaikkea käsittämätöntä roinaa.
Vergin kylä oli satamasta suunnilleen kilometrin päässä.
Tunnelma kylässä oli unelias, emme nähneet juuri ketään. Tässäkään kylässä ei
ollut kauppoja tai muita palveluita. Bussilla pääsi isompiin keskuksiin
asioimaan. Kylän keskuksessa oli taas vain ilmoitustaulu ja postilaatikko.
Kulkiessamme takaisin satamaan löysimme paljon kypsiä
ahomansikoita.
Matkalla ukkonen jyrisi koko ajan ja näkyi paljon salamoita ja
lopulta saimme sateenkin niskaamme. Päätimme odottaessamme lounastaa Vergin
satamaravintolassa.
Tämä paikka on kuuluisaa isosta taidemuseosta, jonka on perustanut joku ulkovirolainen taiteenkeräilijä. Museon kokoelmassa on toistatuhatta virolaista taideteosta. Viinistustakaan ei löytynyt kauppaa, mutta saimme ostettua ravintolasta leivän.
Viinistun edustalla on kaunis saari nimeltään Mohni. Koska tuuli luoteesta ja vaatimaton satama oli tuulen
puolella, emme edes yrittäneet mennä maihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti