Kohti etelää

Ensimmäinen veneilyviikko kului yhdessä pikkulasten ja heidän vanhempiensa kanssa, osin päiväretkillä, osin vähän pidemmällä reissulla. Oli mukavaa, kun Hakasalon mökkiä voitiin pitää tukikohtana, jossa käytiin välillä saunomassa, tekemässä puutöitä ja oleskelemassa. Emme kuitenkaan malttaneet nukkua mökissä, vaan nukuimme koko ajan veneessä, se on niin rauhoittavaa.

Eilen haettiin Emma Porvoosta ja vietettiin vielä syntymäpäiväilta mökillä.  Illalla tehtiin juhlakokko.

Tänään lähdettiin matkaan, kohti etelää. Hakasalosta lähdettiin vähän vaille 11, Porvoon majakka ohitettiin klo 12 ja Kalbådagrund klo 13. 

Ilma oli puolipilvinen, tuulta ehkä 3-4 m/s. Ihanteellinen matkailma siis. Merellä näkyi muutamia isoja rahtialuksia, huviveneitä ei yhtäkään. Kalbådagrundetista alkaen ei näkynyt pariin tuntiin maata missään suunnassa. Olin suunnitellut meneväni uimaan rannattomalla ulapalla, mutta jäinen vesi hyydytti intoni.

Vähän vaille kuusi saavuimme Eisman satamaan, Tallinnasta ehkä sata kilometriä itään. Satamarakennus oli merkillinen massiivinen rakennus, joka oli rakennettu EU-rahoituksella. Satamassa ei ollut yhtään muuta vierasvenettä, alkuviikolla oli joku käynyt ja viime viikolla muutama. Paikkoja oli usealle kymmenelle. Yöpymismaksu oli aika korkea, 25 euroa. Satamaisäntä ei osannut kuin viroa ja venäjää, mutta saimme kuitenkin kirjauduttua sisään ja maksettua maksun. 

Eisman kylä osoittautui varsin hiljaiseksi paikaksi, sen keskuksena oli bussipysäkki ja lato, jonka seinä toimi ilmoitustauluna. Kävelimme maantietä molempiin suuntiin jonkin aikaa ja palasimme takaisin rantaan.

 
Illalla saunoimme satamarakennuksessa, jossa yllättäen oleskeli muutamia naisia. Meille jäi vähän epäselväksi, saiko keittiötä käyttää, siellä nimittäoin oli pedattuna yksi sänky ja kaapeissa runsaat varastot mm. alkohollia. Tiskasimme kuitenkin tiskit sisällä ja sitten poistuimme vähin äänin veneelle nukkumaan.