Keskiviikkona matkasimme melkein tyynessä ilmassa noin 40 mpk Dirhamista Naissaareen, jonka satama oli meille jo tuttu. Illansuussa kävimme etsimmässä kanttarelleja, joita löysimme parisen litraa.
Tänään torstaina lähdettiin sitten kohti Suomea puoli yhdentoista aikoihin. Vaikka tuuli ei ollut kovin kova, niin aallot olivat melkoiset ja niinpä rullailimme aika vauhdikkaasti Suomenlahden poikki. Enimmäkseen oli aika pilvistä, mutta vähän aurinkokin pilkisti. Huviveneitä ei matkan aikana näkynyt montaakaan, sen sijaan näimme monesti Tallinnan lauttoja ja joitakin rahtialuksia.
Reitti oli helppo, ensin Tallinnan majakalle ja sieltä Helsingin kasuunille ja Harmajan majakan ohitse,
sieltä Kustaanmiekan kautta Kulosaaren ja Herttoniemen välille Kipparilahteen.
Viron reissumme kesti 15 päivää, joista kolmena päivänä emme liikkuneet minnekään. Matkaa tehtiiin yhteensä 360 mpk eli noin 670 km. Veneen nopeus on 7-8 solmua, päivittäinen ajoaika oli keskimäärin neljä tuntia. Polttoainetta kului noin 180 litraa. Koko reissun aikana ilma oli melko viileä, ei onneksi kovin kylmä. Sää oli usein tuulinen,
monina päivinä myös satoi. Mutta se ei haitannut.
Kaikki yöt olimme virallisissa venesatamissa, koska luonnosatamia ei Virossa juurikaan ole tai emme ainakaan tunne niitä. Satamat olivat yleensä mukavia. Aiemmista venereissuista poiketen söimme aika usein ravintoloissa. Niitä löytyi satamien läheisyydestä ja hintataso on suomalaisille varsin edullinen. Joka paikassa riitti katsottavaa ja kuljimmekin aika tavalla satamien ympäristöissä.
Vähän poltteli lähteä tutustumaan myös Saarenmaahan, Muhuun, Kihnnuun ja muihin paikkoihin, mutta päätimme jättää näihin paikkoihin tutustumisen seuraavaan kertaan, joka varmaan on jo ensi vuonna.
Aiomme lähteä huomenna uudestaan veneretkelle, mutta koska kohteemme eivät tule olemaan mitenkään erikoisia, päätänkin tämän kesän veneblogini tähän.
torstai 30. heinäkuuta 2015
keskiviikko 29. heinäkuuta 2015
Kummallinen vene
Omiiin oloihinsa tottuu niin, ettei niissä näe mitään kummallista. Muutama päivä sitten veneemme omalajisuus tuli taas mieleen, kun vieressä olleen suuren huvijahdin lapset ihmettelivät isoon ääneen, että onpa teillä pieni ja kummallinen vene: missä te mahdutte nukkumaan, missä te teette ruokaa ja missä te syötte.
Veneemme on vuonna 1969 valmistunut summalaisvene, eli perinteiseen kalastusveneen tyyliin Summassa tehty keskimoottorilla varustettu retkivene. Veneen runko on männystä ja kansirakenteet mahonkia ja tiikkiä. Veneen pituus on 8,75 metriä ja leveys 2,35 metriä, eli vene on varsin kapoinen. Olen usein kuvaillut venettämme, että se on enemmän kaunis
kuin mukava. Joskus kyllä mietin, joko olisin jo niin vanha, että
mukavuus on kauneutta tärkeämpää. Mutta vielä ei asia siis ole niin.
Sanoin aina ennen,
ettei meillä ole veneessä vessaa, lämmitintä eikä jääkaappia. Venekuvaukseni ei enää pidä paikkaansa, sillä muutama vuosi sitten hankimme
venejääkaapin. Hankintaa mietittiin varmaan kymmenen vuotta. Syynä oli osin venejääkappien tolkuton hinta siihen nähden, minkä verran niitä käytetään, mutta myös tilanpuute ja energiansaantiongelma. Lopulta löytyi niin pieni ja vähän sähköä käyttävä jääkaappi, että saatoimme sulloa sen ainoaan vaatteidensäilytystilaan eli kaappiin. Tämän jälkeen takit ovat roikkuneet hyttien ovilla koukuissa ja muut vaatteet ovat kasseissa tai hyttien laitojen hyllyillä. Jääkaapin päällä leipä- ja vihanneskori ja toisessa kuvassa kuivaruokakaappi.
Ruuanlaittoa varten meillä on kaksiliekkinen spriikeitin, joka on kätketty istuimen alle. Kuvassa näkyy, että toisen polttimen kohdalla on kannnessa tumma jälki. Se johtuu siitä, että kerran unohdin sulkea keittimen ja ehdin hetken ihmetellä, miksi minun on niin mukavan lämmin istua.
Vessa-asia on veneessämme ratkaistu hyvin käytännöllisesti. Naisia (tai oikeastaan vain minua varten - kukaan muu ei taida suostua käyttämään tätä konstia ja minäkin käytän tätä vain hyvin valikoidussa seurassa) varten on Myrttisen kannellinen kahden kilon suolakurkkupurkki. Se on helppo huuhdella käytön jälkeen meressä ja väliaikoina se mahtuu köysilaatikkoon. Miehet voivat hoitaa nopeammat hommansa laidan yli. Ja aina jossain vaiheessahan me tulemme johonkin satamaan, jossa pääsee joko metsään, huussiin tai siistiin sisävessaan.
Lämmitinasia on myös hoidettu luomutoimin. Illalla nukkumaan mennessä avataan moottorin kansi, jolloin moottori mukavasti lämmittää paitsi sen päälle levitetyt kosteat vaatteet myös hyteissä nukkujat. Aina silloin tällöin on kyllä ollut aika kylmä, mutta siitä on selvitty lisäämällä vaatetusta.
tiistai 28. heinäkuuta 2015
Leijoja Dirhamin yllä
Aamu valkeni puolipilvisenä. Tuuli sopivasti etelästä päin, joten pohjoinen oli hyvä matkasuunta. Ajatus oli suunnata pienelle Osmussaarelle, joka sijaitsee viitisen merimailia Dirhamista luoteeseen. Saaren satama on kuitenkin aika vaatimaton ja tuuli oli kääntynyt koilliseen niin, että se osui suoraan satamaan. Niinpä päädyimme taaas Dirhamiin.
Päivällisen jälkeen loikoilimme hytissä lukemassa, koska oli alkanut sataa ja oli muutenkin kylmä. Kun nousimme ylös, oli hämmästyksemme suuri, kun näimme, että sataman yllä leijaili kymmenkunta valtavan suurta leijaa.
Tallinnasta oli tullut Dirhamiin leijanlennättäjä, josta tehtiin johonkin tiedotusvälineeseen juttua. Kun haastattelu oli ohitse, keskustelimme hänen kanssaan pitkään. Hän kuulemma käy joka äitienpäivä Helsingissä, kun Suomenlinnassa on joku leijatapahtuma. Mies kertoi, että taitaa olla ainoa laajemmin leijoja harrastava henkilö Virossa. Hänellä on yhteensä viitisenkymmentä leijaa. Leijat ovat pääosin Kiinasta, jonkun hän on tehnyt myös itse. Saimme ihailla sekä leijojen lennätystä että niiden alaslaskemista. Isojen leijojen lentoon saaminen ja myös alasvetäminen on sen verran hankalaa puuhaa, että siihen tarvitaan kaksi henkilöä.
Päivällisen jälkeen loikoilimme hytissä lukemassa, koska oli alkanut sataa ja oli muutenkin kylmä. Kun nousimme ylös, oli hämmästyksemme suuri, kun näimme, että sataman yllä leijaili kymmenkunta valtavan suurta leijaa.
Tallinnasta oli tullut Dirhamiin leijanlennättäjä, josta tehtiin johonkin tiedotusvälineeseen juttua. Kun haastattelu oli ohitse, keskustelimme hänen kanssaan pitkään. Hän kuulemma käy joka äitienpäivä Helsingissä, kun Suomenlinnassa on joku leijatapahtuma. Mies kertoi, että taitaa olla ainoa laajemmin leijoja harrastava henkilö Virossa. Hänellä on yhteensä viitisenkymmentä leijaa. Leijat ovat pääosin Kiinasta, jonkun hän on tehnyt myös itse. Saimme ihailla sekä leijojen lennätystä että niiden alaslaskemista. Isojen leijojen lentoon saaminen ja myös alasvetäminen on sen verran hankalaa puuhaa, että siihen tarvitaan kaksi henkilöä.
maanantai 27. heinäkuuta 2015
Hieno Hiidenmaa
Koska aamu oli taas tuulinen, emme lähteneet veneellä liikkeelle, vaan päätimme lähteä muutoin tututustumaan saareen. Satamasta lähti sopivaan aikaan bussi Käinan kylään, joten matka suuntautui sinne. Käina on saaren etelälaidalla, kylässä on ehkä reilu tuhat asukasta. Heti bussipysäkin luota löysimme kunnantalon, jossa oli myös kirjasto.
Toimimme kuten kunnon turistit ainakin, menmme tututumaan kirjastoon. Käytimme kirjaston internettiä (nopea yhteys!), kävimme vesassa ja otimme mukaan matkailuesitteitä. Kirjasto näytti hyvin hoidetulta, kohtuullisen iso kokoelma, sievä lastenosasto, mukava henkilökunta.
Käinassa oli pari kauppaa, kahvila, ravintola, apteekki, urheilukeskus, koulu, autokorjaamo ja monia muita palveluja. Suomalaiseen samankokoiseen kylään verrattuna siis huikean hyvä palvelutaso. Kylän keskustassa oli vanhan kirkon rauniot. Kylän kauppaa lukuunottamatta rakennukset olivat kauniita, niin kuin olemme muuallakin Viron maaseudulla nähneet.
Tyypillinen näky virolaisten pihoilla on mahtavasti kootut halkopinot. Olisimme voineet tämän reissun aikana tehdä oman "Kootut"-kirjan. En muista, ovatko siinä kuvatut halkopinot suomalaisia vai virolaisia.
Kun Käina oli katsottu, kylästä lähti sopivastii bussi saaren pääkaupunkiin, Kärdlaan, jossa on noin 3500 asukasta. Palvelut ovat Kärdlassa kerrassaan suurenmoiset. On kahviloita ja kauppoja, myymälöitä ja monenlaista nähtävää. Alla olevassa kuvassa on kylän vanha paloasema, jossa toimii nykyään turisti-info.
Kärdlan rantaravintolassa söimme erittäin hyvän lounaan, jonka jälkeen kävelimme odottamaan bussia Heltermaalle. Bussi mutkitteli pitkin kyläteitä, joten näimme samalla myös maaseutua.
Aurinko oli ruvennut paistamaan todella lämpimästi ja päätimme lähteä veneellä kohti Kärdlaa. Oli niin kuuma, että laitoin bikinit päälle. Tätä ihmettä (ensimmäinen kerta tänä kesänä) kesti puolisen tuntia, jonka jälkeen piti taas vetää kunnon kamppeet päälle.
Kärdlan satamaan tulimme illalla kahdeksan aikoihin. Vasta valmistunut satama on ehdottamasti paras näkemistämme satamista. hyvät vessat ja suihkut, sauna lämpimänä koko illan. Täällä oli jopa tiskimahdollisuus! Satamasta saa myös vuokrata autoja ja polkupyöriä, joten veneilijät pääsevät helposti tutustumaan saaren muihin osiin.
Toimimme kuten kunnon turistit ainakin, menmme tututumaan kirjastoon. Käytimme kirjaston internettiä (nopea yhteys!), kävimme vesassa ja otimme mukaan matkailuesitteitä. Kirjasto näytti hyvin hoidetulta, kohtuullisen iso kokoelma, sievä lastenosasto, mukava henkilökunta.
Käinassa oli pari kauppaa, kahvila, ravintola, apteekki, urheilukeskus, koulu, autokorjaamo ja monia muita palveluja. Suomalaiseen samankokoiseen kylään verrattuna siis huikean hyvä palvelutaso. Kylän keskustassa oli vanhan kirkon rauniot. Kylän kauppaa lukuunottamatta rakennukset olivat kauniita, niin kuin olemme muuallakin Viron maaseudulla nähneet.
Tyypillinen näky virolaisten pihoilla on mahtavasti kootut halkopinot. Olisimme voineet tämän reissun aikana tehdä oman "Kootut"-kirjan. En muista, ovatko siinä kuvatut halkopinot suomalaisia vai virolaisia.
Kun Käina oli katsottu, kylästä lähti sopivastii bussi saaren pääkaupunkiin, Kärdlaan, jossa on noin 3500 asukasta. Palvelut ovat Kärdlassa kerrassaan suurenmoiset. On kahviloita ja kauppoja, myymälöitä ja monenlaista nähtävää. Alla olevassa kuvassa on kylän vanha paloasema, jossa toimii nykyään turisti-info.
Kärdlan rantaravintolassa söimme erittäin hyvän lounaan, jonka jälkeen kävelimme odottamaan bussia Heltermaalle. Bussi mutkitteli pitkin kyläteitä, joten näimme samalla myös maaseutua.
Aurinko oli ruvennut paistamaan todella lämpimästi ja päätimme lähteä veneellä kohti Kärdlaa. Oli niin kuuma, että laitoin bikinit päälle. Tätä ihmettä (ensimmäinen kerta tänä kesänä) kesti puolisen tuntia, jonka jälkeen piti taas vetää kunnon kamppeet päälle.
Kärdlan satamaan tulimme illalla kahdeksan aikoihin. Vasta valmistunut satama on ehdottamasti paras näkemistämme satamista. hyvät vessat ja suihkut, sauna lämpimänä koko illan. Täällä oli jopa tiskimahdollisuus! Satamasta saa myös vuokrata autoja ja polkupyöriä, joten veneilijät pääsevät helposti tutustumaan saaren muihin osiin.
sunnuntai 26. heinäkuuta 2015
Virolaisista vierasvenesatamista
Olemme nyt reilun viikon aikana tutustuneet peräti 11 virolaiseen venesatamaan. Luonnonsatamissa emme ole käyneet. Viron rannikot ovat aika kivisiä, eikä luonnonsatamia ole merkitty merikarttoihin. Meillä on ollut paljon nähtävää virallisissakin vierasvenesatamissa, joten olemme tyytyväisinä tutustuneet niihin.
Vierailemamme satamat ovat varsin erilaisia keskenään. Niiden käytännöt jossain määrin poikkeavat suomalaisista satamista. Suurin osa
satamista vaikuttaa olevan yksityisiä, joko yksittäisen toimijan omistamia tai
sitten isomman omistajan, kuten SLmarinasin hallussa. Satamamaksu on useimmiten
ollut 20 e/yö, kallein maksu oli Tallinnassa 35 e/yö ja halvin Pranglissa 10 e/yö.
Kaikkialla muualla paitsi Pranglissa on ollut vesivessa, vettä ja sähköä (jota
emme kylläkään tarvitse). Vessojen sijoittelu sen sijaan on ollut mysteeri. Ne sijaitsevat yleensä aika kakana venneistä: pisimmillään vessaan oli matkaa yli 300 m (Naissaaressa). Onko niin, että
nykyään kaikissa veneissä (paitsi meillä) on veneessä vessa? On aika pitkä
matka lähteä yöllä kulkemaan vessaan 300 m ja vielä takaisin sama matka! Meidän
kannattaa kyllä miettiä tarkkaan, mitä illalla juodaan.
Useimmissa satamissa löytyy suihkutilat. Jossakin paikoin
niiden sijoittelu on kyllä hämmästyttänyt. Satamasta saattaa löytyä kaksi
suihkua, mutta ne ovat samassa tilassa, eikä niihin ole lukollista ovea. Yleensä
ventovieraat miehet ja naiset eivät halua mennä samaan tilaan yhtä aikaa
suihkuun. Suihkusta saattaa olla myös erillinen maksu satamamaksun lisäksi. Monissa satamissa on vuorattavissa erikseen sauna.
Pesukone on löytynyt varsin monesta satamasta. Sen sijaan kuivausrumpua
emme ole nähneet, emmekä myöskään minkäänlaista tilaa, jonne voisi ripustaa
vaatteita kuivumaan. Astioiden peseminen ei ilmeisesti ole tullut virolaisten
vierasvenesatamien suunnittelijoiden mieleen. Käyttävätkö useimmat veneilijät
kertakäyttöastioita vai tiskaavatko kaikki veneissään, jolloin tiskivedet lasketaan
suoraan mereen? Meidän lisäksemme ei ole näkynyt missään ketään, joka olisi
kantanut pesuvadeissa tiskit rannalle, tiskannut siellä ja heittänyt pesuvedet maalle. Eräästä hienosta suuresta purjeveneestä vanhempi rouva kyllä katseli
hommiamme hyväksyvästi ja totesi, että näinhän pitäisi kaikkien tehdä. Meidän tapauksessamme
välttämättömyydestä on kyllä tullut hyve, koska veneessämme ei ole
tiskimahdollisuutta ja vettäkin kanistereissa mukana vain parikymmentä litraa, eikä
sillä vesimäärällä kyllä tiskaamaan ruveta.
Vierasvenesatamissa ei ole juuri missään ollut veneilijöille
yhteisiä tiloja, ei sisällä eikä ulkona. Grillikatoksia olemme nähneet vain
kerran ja nekin olivat hieman varsinaisen satamaalueen ulkopuolella. Sen sijaan useimmissa
paikoissa on heti satamarakennuksessa jonkinlainen baari tai ravintola.
Vaikka olenkin kirjoittanut satamien puutteista, olemme
pitäneet kovasti lähes kaikista paikoista, joissa olemme käyneet. Satamien
sisääntuloväylät on selvästi merkitty, jokaiseen satamaan on mahtunut ja kaikkialla
on ollut siistiä. Vironkieltä taitamatonkin selviää hyvin joko suomenkielellä
tai englannilla. Yleensä satamissa on ympärivuorokautinen vartiointi. Illalla on varsin rauhallista, satamissa ei ole ulkopuolisia kulkijoita.
Kohti Hiidenmaata
Eilinen auringonpaiste taisi jäädä virkistäväksi poikkeukseksi tällä reissulla.Täksi päiväksi oli taas lupailtu kovaa tuulta ja sadetta. Ennustukset eivät onneksi kokonaan pitäneet paikkaansa. Vähän sateli ja tuuli oli korkeintaan kohtalainen. Niinpä päätimme lähteä katsomaan suurta Hiidenman saarta, joka sijaitsee Haapsalusta länteen. Matkaa Haapsalun satamasta Hiidenmaan Heltermaan satamaan on vajaa 20 mpk, eli vajaan kolmen tunnin matka. Perille tulimme puoli neljän aikoihin.
Heltermaa mainitaan kirjallisissa lähteissä ensimmäisen
kerran vuonna 1620. Satama on toiminut Heltermaassa ainakin jo 1830-luvulla.
Vuodesta 1864 alkaen Heltermaan satamasta hoidettu Hiiunmaan ja Haapsalun välinen säännöllinen
laivaliikenne.
Heltermaan satama muistuttaa monin tavoin Hailuodon satamaa. Alueella
ei ole juurikaan muuta kuin kahvila ja matkamuistomyymälä. Satamaan tulee
parin tunnin välein isoja autolauttoja, jotka kuljettavat matkustajia autoineen
mantereelta saarelle ja takaisin. Isompi lautta vetää reilut sata autoa ja
pienempikin yli puolet siitä. Silti joka kerta lautan lähtiessä osa lähtijöistä
näytti jäävän rannalle. Vierasvenesatamassa ei ollut yhtään muuta
vierasvenettä, joskin illemmalle tänne saapui yksi suomalainen purjehtija.
Satamasta lähtee monta kertaa päivässä busseja muualle
saareen. Päätimmekin, että huomenna lähdetään bussiajelulle, varsinkin jos
ennustukset tuulen voimistumisesta pitävät paikkansa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)