Vapaaherran salainen puutarha

Ennen Kökarista lähtöä halusin päästä näkemään pääsaaren eteläpuolella olevan Källskärin, jonka kauneudesta ja omalaatuisuudesta olin kuullut. Sinne oli vajaan tunnin matka yöpymissatamastamme. Tuuli oli vastainen ja tuntui kaiken helteen jälkeen miellyttävän vilpoiselta. Ankkuroiduimme saaren itäreunalle ja lähdimme kiertämään saarta. 

Kiipesimme korkeilla kallioilla ja näimme pienen kalastajanmökin, paljon pirunpeltoja ja jälkiä vanhoista linnoitustöistä. 

Saaren pohjoisosassa olevasta  toisesta satamasta löysimme taulun, jossa oli kartta saaresta. Mökistä lähti pitkospuut kohti saaren eteläreunaa, jossa oli piiloutuneena saaren varsinainen ihme. Ruotsalainen vapaaherra Åkerhielm oli purjehdusmatkoillaan 1960-luvun alussa löytänyt saaren ja ihastunut siihen ikihyväksi. Hän onnistui saamaan kökarilaiset myymään itselleen osan saarta. Vapaaherra tilasi Reima ja Raili Pietilältä piirustukset hirsitaloon, joka tehtiin valmiiksi Pohjanmaalla ja kuljetettiin saareen. 

Talkoovoimin talon ympäristöön rakennettiin kiviaitoja ja niiden rajaamia puutarhoja, joihin istutettiin mansikoita, ruusuja, maustekasveja, lukemattomia erilaisia kukkia ja jopa viiniköynnöksiäkin. Talon ympäristöön pystytettiin patsaita. 

Pitkospuut johtivat rannalle ja kallion päällä olevalle huvimajalle. Hyvin suunnitellun kastelujärjestelmän ansiosta puutarha kukoisti. Vapaaherra piti saarellaan paljon juhlia, vieraana oli usein mm. Tove Jansson. Jyrkkine kallioineen, lampineen, niittyineen, pirunpeltoineen ja luolineen saari muistuttaakin muumitarinoiden hurjia tapahtumapaikkoja.

Iltapäivä oli jo pitkällä, kun maltoimme lähteä Källskäristä. Tuuli oli voimistunut ja sivutuulessa ajaminen pärskytti kovasti. Näytti siltä, että saisimme ukkosen päällemme, mikä ei ollut mikään mukava ajatus. 

Päätimme muuttaa matkasuunnitelmiamme ja suunnata yöpymään Utön saarelle. Saari on meille ennestään tuttu, mutta löysimme paljon uuttakin ihmeteltävää.

Museo oli avoinna ja ehdimme tutkia siellä saaren historiaa. Kävimme myös kotiseututalolla olevassa kirjastossa, jota pidetään avoinna kaksi tuntia joka viikko. Kävelimme saaren etelälaidalla olevalle niitylle ja sen takana olevalle hautausmaalle. Vaikka Utö ei ole mikään iso saari, ympäristön tutkimiseen meni reilut pari tuntia, minkä jälkeen olikin kiva palata veneelle lepuuttelemaan.