Majakoita ja hylkeitä

Päivän suunnitelmana oli ottaa Emma mukaan päiväksi merelle. Emma on ollut pyöräilemässä ympäri Ahvenanmaata vajaan viikon ajan. Haimme hänet Getasta Hällön saaren kupeesta. Odotellessamme kävimme meressä vilvoittelemassa, vesi oli puhdasta.

Pyörä köytettiin etukannelle ja niin lähdimme matkaan. Kohteena oli Sälskär, joka on tunnettu Axel Hampus Dahlströmon suunnittelemasta majakasta. Majakka on 44,5 metriä korkea ja se on valmistunut vuonna 1868. Tyyliltään se on hyvin samanlainen kuin muutkin Dahlströmin suunnittelemat majakat, väriltään valkoinen. Söimme getalaista savustettua ahventa ja uusia perunoita, kiersimme saarta, kävimme uimassa ja näimme kangaskäärmeen (kai, Emma otti kuvan, täytyy selvittää). Ja aurinko paistoi täydeltä taivaalta.

Sälskäriltä suunnistimme katsomaan Högstenin tunnusmajakkaa. Se oli aika vaatimaton verrattuna Sälskärin majakkaan, mutta oli kuitenkin mukava nähdä se. Majakkakirjan mukaan se on tehty vuonna 1845, mutta emme oikein uskoneet tätä. Ehkä vuosiluku on väärä.

Koska meri oli edelleen tyyni, päätimme mennä vielä katsomaan Suomen läntisintä paikkaa, Märketin majakkaa. Se on pienellä saarella, jonka toinen puoli kuuluu Ruotsille. Märket on kuuluisa myös siksi, että se on radioamatöörien paratiisi. Sieltä lähetettyjä viestejä kuunnellaan innolla ympäri maailmaa. Märketin majakkaa ylläpitää Suomen majakkaseura. Emme menneet kuitenkaan maihin, koska oli jo aika myöhä.

Matkalla Märketiin olimme nähneet meressä hylkeen. Nyt rupesimme näkemään  niitä enemmän. Aina välillä muutaman kymmenen metrin päässä veneestä vedestä nousi pyöreä pää, joka hetken kuluttua hävisi pinnan alle. Reitiltämme länteen näimme yhtäkkiä kummallisia muodostelmia paikalla, jossa piti merikortin mukaan olla vain muutama kivi. Menimme varovaisesti lähemmäksi katsomaan, ja näimme kymmeniä hylkeitä, jotka lojuivat kivikossa vieretysten ja osin päällekkäinkin. 

Kun me lähestyimme, ne hypähtelivät hetken ja sukelsivat sitten mereen. Käännymme poispäin ja silloin osa hylkeistä alkoi seurata meitä. Meri oli rasvatyyni, aurinko paistoi edelleen täydeltä taivaalta, merta ja taivasta ei erottanut toisistaan, tunnelma oli epätodellinen. 

Kun jatkoimme matkaa Eckeröön satamaan, jossa Emmalla oli varattuna yöpaikka, tunsimme itsemme valituiksi. Olimme saaneet nähdä jotakin sellaista, mitä emme olleet nähneet koskaan ennen.