Saaristomeren tila näyttää järkyttävältä. Yöllä tuulen suunta oli muuttunut ja aamulla ranta oli vihreän levämassan täyttämä. Maailman kaunein saaristo on pian pelkkä kadotettu paratiisi. Miten tilanne voi jatkua tällaisena, eivätkö ihmiset välitä omasta kotiseudustaan?
Mutta vielä muutama sana yöpymissatamasta. Paikkaa ylläpitää nuorehko pariskunta, emäntä leipoo päivittäin sämpylöitä ja isäntä savustaa kalaa. Saarella on hevonen, jolla saa ratsastaa. Ilmeisesti myös lehmiä tai lampaita, koska piha-alueet on aidattu ja metsä näyttää laidunnetulta.
Lähdimme eteenpäin kymmenen aikoihin. Tuuli leudosti ja näimme paljon veneilijöitä. Ihmettelimme sitä, että valtaosa purjeveneistä ajoi moottoreilla, vaikka kelissä ei ollut mitään vikaa.
Puolen päivän jälkeen aurinko alkoi paahtaa kuumemmin. Taivaalle alkoi kertyä synkkiä pilviä. Ehdimme kuitenkin Turkuun ilman, että juurikaan kastuimme.
Mutta sillä välillä, kun kävimme Väinö Aaltosen museossa, taivas repesi. Vettä tuli kaatamalla, ukkonen jyrisi ja salamoi. Kun sade hellitti käytiin kaupassa ja mentiin veneelle odottelemaan Kallea ja Sunnaa, jotka tulivat Oulusta junalla.
Emme halunneet jäädä Turkuun yöksi, vaan lähdettiin eteenpäin. Rantauduimme Maisaareen, joka on Turun kaupungin omistama retkeilyalue. Valitettavasti kaikki saunavuorot oli varattu, emmekä viitsineet mennä uimaan, koska ilta oli aika kylmä. Sen sijaan paistettin lettuja ja syötiin ne mansikoiden kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti