Maakallasta lähdettäessä käytiin kuvaamassa Ulkokallan majakkaa. Ulkokallaan pääsee hyvin harvoin, satama on matala ja kivikkoinen. Saarella pidetään joskus jotain seminaareja, mihin se oikein hyvin sopiikin: kesken ei voi lähteä ja verkkokin toimii aika huonosti. Maakallassa emme saaaneet nettiyhteyttä, minkä vuoksi kirjoitin osan eilistä blogia tänään tiistaina.
Säätiedotuksen mukaan oli luvassa kovaa tuulta, Perämerelle 11-14 m/sek. Tuuli ei kuitenkaan tuntunut niin voimakkaalta, joten lähdettiin liikkeelle vähän ennen kahtatoista. Tuuli yltyi kuitenkin ajon aikana melkoisesti. Vene keikkui niin, että lukeminen oli hankalaa, kun ei penkillä meinannut pysyä. Siirryinkin hyttiin lukemaan.
Vettä tuli sisään veneen raoista niin, että osa patjoista kastui. Päätimme hakeutua kuivattelemaan Poroluodonkarille, joka on pieni saari vähän Kokkolan pohjoispuolella, Kälviän
alueella. Täällä on hyvä suojainen satama, joka ei ole varsinainen vierassatama palveluineen, mutta jossa voi hyvin yöpyä Saarella on Pohjanmaan vanhin loisto, lyysi, kuten täkäläiset sitä kutsuvat. Kalastajat ovat viime vuosikymmeniin asti vapaaehtoisesti pitäneet siinä vuorotellen valoa, jotta pimeinä syysöinäkin on päästy kalalle. 
Saarella on myös useita jatulintarhoja, vanhoja kivistä tehtyjä sokkeloita, joiden alkuperää ei taideta oikein tietää.
Lintuja emme ole paljoa nähneet matkan varrella, muutamia lokkeja ja riskilöitä. Poroluodonkarin viereiset pienet saaret ovat lintujensuojelualuetta. Veneen vierestä ui lintuperhe, jonka laiskimmat poikaset kiipesivät emon selkään vapaamatkustajiksi.
Linnut ovat koskeloita (lukijan korjaus).Matkaa: 26 mailia (Maakalla - Poroluodonkari)
Puumalalainen kultaseppä Seppo Reponen valmistaa myös jatulintarha-aiheisiä koruja sekä hopeasta että pronssista. Kulta-Seppo on hänen firmansa.
VastaaPoista