Noarootsissa tuulta pitämässä

Pidämme täällä Dirhamissa lepopäivän, joskin vähän vastoin suunnitelmiamme, sillä merelle ei ole tänään menemistä. Dirhamin satama sijaitsee Noarootsin maakunnassa, aivan Viron luoteiskolkassa. Seutu on saanut nimensä ruotsalaisesta asutuksesta, jota täällä on ollut aina 1200-luvulta 1940-luvulle asti. Vielä nykyäänkin alueella on ruotsinkielistä toimintaa.

Dirhamin kylä ja Noarootsin alue on onneksi kiinnostava ja päivä onkin kulunut mukavasti. Päätimme tehdä kävelyretken viiden kilometrin päässä olevalle kirkolle ja hautasmaalle. Menomatkalla kuljimme maantietä myöten läpi kauniin maaseudun, välillä näkyi ihmisiä haravoimassa heinää ja myös muutamia lehmiä laitumella. 

Kirkko ei ollut paljon kummoisenkaan näköinen. Kirkko on rakannettu alunperin 1830-luvulla ja restauroitu vuonna 2006. Sen sijaan hautausmaan alue oli hyvin kaunis. Ristit oli tehty joko betonisia tai sitten ne olivaat valurautaristejä. 

Kirkolta lähdimme metsäteitä myöten rannalle, jossa ihmettelimme kovaa merenkäyntiä. 

Aallot olivat niin suuret, että merenääni kuului metsän läpi satojen metrien päähän. Ranta oli hieno hiekkaranta, käkkyrämäntyjä, paljon kukkia, hiekkadyynejä. 

 

Sekä metsän että niittyjen kukat olivat suurelta osin tuttuja, vain suurempia kuin Suomessa. Näimme myös useita tuntemattomia kasveja. Metsäteitä kulkiessamme poimimme vuoroin ahomansikoita, vuoroin mustikoita. Kanttarelleja ei valitettavasti löytynyt, muitakin sieniä näkyi aika vähän.

Illansuussa lähdimme uudestaan kävelylle. Nyt kohteena oli lintutorni, joka sijaitsee Viron uloimmassa kohdassa merelle päin, maan ääressä, "Viron Finisterrassa". Niemen kärki on tunnettu muuttolintujen levähdysalueena.  

Sekä päiväkävelyn että iltakävelyjen tienoilla koko ranta-alue oli luonnonsuojelualuetta, jossa metsämaisema ja puusto vaihtelivat todella paljon. 
 
Päivän kävelyjen kokonaispituus oli lähes kaksikymmentä kilometriä, mikä tuntui tosi mukavalta vaihtelulta veneessä olemiseen.